Ensimmäinen päivä jälleen koti-isänä
Rouva palasi tänään töihin. Minä en.
Kävin siivoamassa viime perjantaina työpisteeni ja ilmoitin palaavani takaisin ensi huhtikuussa. Olen siis seuraavat kuusi kuukautta koti-isänä!
Kerroin tästä suunnitelmasta työpaikallani jo viime keväänä, ja se on ollut melko yleisesti tiedossa ympäri talon. Kaikki suhtautuivat asiaan hyvin positiivisesti ja kannustavasti. Onneksi, sillä olen kuullut kyllä, että on niitäkin työpaikkoja, joissa miesten ei edelleenkään oleteta pitävän yhtään pidempiä perhevapaita kuin on ns. pakko.
Minulla kotiin jääminen oli itsestäänselvyys. Tähän ikään mennessä on ehtinyt tehdä töitä jo sen verran, että puolen vuoden poissaolo ei merkitse mitään, ja toisaalta tämä mahdollisuus viettää hieman aikaa lapsen kanssa on melko ainutkertainen.
Muutkin kotona lastensa kanssa aikaa viettäneet kollegat kertoivat, miten mahtavaa aikaa se oli ollut, ja kyllähän itsekin viihdyin hyvin tytön kanssa kotona silloin neljä vuotta sitten. Olin silloin pois töistä seitsemän kuukautta.
Aivan kahdestaan lapsen kanssa en tosin ollut aivan niin pitkää aikaa, sillä vietimme silloisen isäkuukauteni Rouvan hoitovapaan kanssa päällekkäin, ja kesällä Rouva piti vielä kesäloman oman hoitovapaani päällä. Nyt päällekkäisiä lomapäiviä ei ole juurikaan tiedossa joulun pyhiä ja Rouvan paria talvilomapäivää lukuun ottamatta.
En osaa sanoa vielä lainkaan, millaiseksi arkirutiinimme tästä muodostuvat. Ehkä eniten jännittää nyt se, että olen täysin vastuussa taloutemme arkiruokailuista. Vasten yleistä käsitystä en laita itse juurikaan ruokaa, mutta pakon edessä pystyn kyllä siihen. Olen onneksi saanut siihen melko hyvät opit Rouvalta. Ja ensimmäisille päiville jääkaapista löytyy kyllä jotain valmista.
Kollegat naureskelivat, että nyt ehdin kirjoitella taas enemmän blogiin ja että Instagram-videoiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti. Ihan mahdollista sekin. Katsellaan.
Kyllä tästä varmasti aika hauskaa tulee!
Postauksen kuvat on ottanut tyttäreni, 5-v.