Haalistuvat ja unohtuvat lapsuusmuistot
Oletko koskaan miettinyt, miksi ihmisen aivot on rakennettu niin, että varhaislapsuudesta ei jää juurikaan muistoja? Joitain fiiliksiä alitajuntaan varmasti jää, mutta varsinaisesti tapahtumia ja tekemisiä alkaa tallentua kovalevylle vasta lähempänä kouluikää.
Itselläni varhaisimmat muistot ovat joitain epämääräisiä häivähdyksiä ja mielikuvia lapsuuskotini rakennustyömaalta ja isoista hiekkakasoista, kun olin ehkä 3 – 4 -vuotias. Mutta vasta noin 5 – 6 -vuoden iästä muistan joitain asioita tarkemmin, ja ne muistot liittyvät päiväkotiin. Muistan päiväkodin kerrossängyt, leikkitilan, pihalle avautuvat isot ikkunat, rakennuspalikat, joilla leikin ja päiväkodin pihan.
Jollakin tavalla harmittaa, että tyttömmekin tulee unohtamaan lähes kaiken, mitä olemme tehneet hänen kanssaan tähän mennessä. Poikamme ei tule aikuisena muistamaan mitään, mitä tapahtuu seuraavien kolmen tai neljän vuoden aikana. Muistoja on toki mahdollista ylläpitää ja katsella vaikkapa aika ajoin valokuvia ensimmäisiltä vuosilta. Siitäkin syystä on kivaa, että olen jaksanut tehdä vuosittain valokuvakirjat, joihin olen kerännyt vuoden parhaat kuvat lapsista.
Onneksi muistot haalistuvat kuitenkin vain vähitellen, ja neljävuotias muistaa vielä asioita, joita hän teki kolmevuotiaana, ja (pian) viisivuotias muistaa aivan selvästi vielä puolentoista vuoden takaisia tapahtumia.
Mutta kyllä sitten toisinaan harmittaa, kun kyselen tytöltä, että muistaako hän jotain tosi kivaa asiaa, jota teimme hänen kanssaan kaksi vuotta sitten, ja hän on ehtinyt jo unohtaa sen. Esimerkiksi kun luimme Peppi Pitkätossu -kirjaa, kysyin, muistaako hän, miten kävimme katsomassa sen nukketeatteri Hevosenkengässä kaksi vuotta sitten. Ei hän enää muistanut, vaikka piti siitä silloin kovasti.
On tässä unohtamisessa hyväkin puolensa: varhaislapsuus saattaa olla uhmailuineen ja tahtoiluineen aikamoista taistelua vanhempien kanssa. Ajattele, jos lapsi muistaisikin kaiken sen kristallinkirkkaasti koko lopun elämänsä.
Ehkäpä unohtamisen onkin tarkoitus suojella vanhempia, etteivät lapset jäisi kantamaan kaunaa tästä ajasta?