Haalistuvat ja unohtuvat lapsuusmuistot

Oletko koskaan miettinyt, miksi ihmisen aivot on rakennettu niin, että varhaislapsuudesta ei jää juurikaan muistoja? Joitain fiiliksiä alitajuntaan varmasti jää, mutta varsinaisesti tapahtumia ja tekemisiä alkaa tallentua kovalevylle vasta lähempänä kouluikää.

IMG_9206-2.jpg

Itselläni varhaisimmat muistot ovat joitain epämääräisiä häivähdyksiä ja mielikuvia lapsuuskotini rakennustyömaalta ja isoista hiekkakasoista, kun olin ehkä 3 – 4 -vuotias. Mutta vasta noin 5 – 6 -vuoden iästä muistan joitain asioita tarkemmin, ja ne muistot liittyvät päiväkotiin. Muistan päiväkodin kerrossängyt, leikkitilan, pihalle avautuvat isot ikkunat, rakennuspalikat, joilla leikin ja päiväkodin pihan.

Jollakin tavalla harmittaa, että tyttömmekin tulee unohtamaan lähes kaiken, mitä olemme tehneet hänen kanssaan tähän mennessä. Poikamme ei tule aikuisena muistamaan mitään, mitä tapahtuu seuraavien kolmen tai neljän vuoden aikana. Muistoja on toki mahdollista ylläpitää ja katsella vaikkapa aika ajoin valokuvia ensimmäisiltä vuosilta. Siitäkin syystä on kivaa, että olen jaksanut tehdä vuosittain valokuvakirjat, joihin olen kerännyt vuoden parhaat kuvat lapsista.

Onneksi muistot haalistuvat kuitenkin vain vähitellen, ja neljävuotias muistaa vielä asioita, joita hän teki kolmevuotiaana, ja (pian) viisivuotias muistaa aivan selvästi vielä puolentoista vuoden takaisia tapahtumia.

Mutta kyllä sitten toisinaan harmittaa, kun kyselen tytöltä, että muistaako hän jotain tosi kivaa asiaa, jota teimme hänen kanssaan kaksi vuotta sitten, ja hän on ehtinyt jo unohtaa sen. Esimerkiksi kun luimme Peppi Pitkätossu -kirjaa, kysyin, muistaako hän, miten kävimme katsomassa sen nukketeatteri Hevosenkengässä kaksi vuotta sitten. Ei hän enää muistanut, vaikka piti siitä silloin kovasti. 

IMG_9204-2.jpg

On tässä unohtamisessa hyväkin puolensa: varhaislapsuus saattaa olla uhmailuineen ja tahtoiluineen aikamoista taistelua vanhempien kanssa. Ajattele, jos lapsi muistaisikin kaiken sen kristallinkirkkaasti koko lopun elämänsä.

Ehkäpä unohtamisen onkin tarkoitus suojella vanhempia, etteivät lapset jäisi kantamaan kaunaa tästä ajasta?  

Kommentit (25)
  1. Itselleni on käynyt niin, että muistin teini-ikäisenä traumattisen tapahtuman joka tapahtui kun olin alle kouluikäinen. Minulle ei siis itselleni käynyt tuossa tilanteessa kuinkaan, mutta olimme sivustaseuraajina. Jotenkin asia ei ollut yhtään mielessä, mutta sitten kun siskoni kysyi että muistanko sen jutun niin yhtäkkiä muistin tilanteesta vaikka kuinka paljon, monenlaisia yksityiskohtia ja tunnelmia. Ja asiasta ei puhuttu yhtään mitään vuosikausiin.

    Ensimmäinen muistikuvani on kun olen vähän alle 3-vuotias, satutin tuolloin itseni aika vakavasti. On sellaisia välähdysmäisiä muistikuvia tapahtumasta. Asiasta ei ole mitään kuvamateriaalia tms olemassakaan. Toki on myöhemmin varsinkin vanhempien kanssa asiasta puhuttu.

    Olen elänyt vähän epäterveessä ympäristössä ja minulla on lapsuudesta vanhempieni ja perheeni seurassa enemmän epämiellyttäviä kuin mukavia muistoja. Mutta olen sitten yrittänyt kompensoida tätä muistelemalla muita mukavia juttuja lapsuudesta, esimerkiksi koulusta tai kesäleireiltä, mummolasta jne.

  2. Vuosi Murmelina
    8.4.2017, 23:05

    Itselläni oli melko traumaattinen lapsuus sekä nuoruus. Olen lukenut muidenkin narsistien nyt jo aikuisten lasten kertomuksia siitä, miten muistoja on parhaimmillaan vasta 12-vuotiaasta. Taustalla on tässä tapauksessa se, ettei lapsen mielen maailma pysty käsittelemään näitä tunteita eikä tapahtumista muodostu muistoja. Flashbackeja voi tulla ihan satunnaisista asioista vuosikymmeniä myöhemmin, kun ihminen on kypsä käsittelemään tapahtumat.

    Isoäitini muisti tapahtumia siitä, kun hän oli kolmen ja kertoi pitkästi siitä, miten hän oppi lukemaan ollessaan viiden. Hän kasvoi rakastavassa, läheisessä perheessä ja istui aina isänsä polvella.

    1. Kurjaa, ikävä kuulla tuollaisesta 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *