Hei hei, pikkukaveri

Jouduimme tänään heittämään hyvästit pienelle Eppu-koirallemme, vain muutama viikko ennen sen 16-vuotispäivää. 

IMG_9967.jpg

Suru on nyt suuri. Jäljelle jää iloisia muistoja ja kova kaipaus.

Kommentit (10)
  1. Vuosi villasukissa (meni jo)
    3.9.2017, 22:44

    Voimia isoon suruun! Lemmikin kuolema ottaa koville, ajan myötä ikävä onneksi vähän helpottuu. Nyt Epulla on hyvä olla, se ajatus saattaa lohduttaa vähän.

    Itse kaipailen kyllä edelleenkin lapsuuden/nuoruuden tärkeintä tukijaani: sekarotuinen 50-kiloinen Iita-koira oli mulle ihan kaikki kaikessa. Kyseisen hassun, lehmännäköisen koiran turkkiin tuli monen monituiset itkut itkettyä ja aina hän vaan jaksoi ”kuunnella”. Olihan se rontti aikamoinen pöhlö ja aiheutti päänvaivaa mm. karkailu-tempuillaan, mutta niin valtavan rakas ja tärkeä perheenjäsen. Niiden kolmentoista vuoden aikana kun Iita oli elämässäni taisin ohimennen kasvaa aikuiseksi, selvitä vanhempien avioerosta, omista sydänsuruista, omaan kämppään muuttamisesta ym.

    Oho, tulipa vuodatus. Pointtini oli kummiskin se, että mäkin täällä itkua tihrutan teidän Epun poismenon vuoksi kun tiedän miltä se saattaa tuntua…

  2. Kiitos osanotoista <3 Viikonloppu oli kovin vaikea, ja tämäkin päivä meni Eppua muistellessa, mutta kyllä tämä tästä. Eppu eli pitkän ja hyvän elämän, ja sen parhaat päivät olivat jo kaukana takana. Ikävöimme sitä Eppua, joka se oli useita vuosia sitten ennen kuin sen näkö ja kuulo menivät. Sitä, joka oli iloinen ja leikkisä, teki temppuja, juoksenteli mökin pihalla, järsi keppejä, tuli nanosekunnissa viereen, kun kuorimme porkkanoita ja nappasi juustonpalasia ilmasta. Eppua jäävät kaipaamaan myös monet ystävämme, joiden luona se on ollut hoidossa ja jotka ovat sitä rapsutelleet liki kuudentoista vuoden aikana. Kiitos kaikille teillekin, että Eppu oli teille niin rakas <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *