Hiihtolomaviikolla myös hiihdettiin

Hiihtolomaviikko on takana, ja täysin poikkeuksellisesti viikkoomme on kuulunut myös hiihtoa. Muutenhan ”hiihtoloma” on ollut kovin kaukainen asia jo vuosia, sillä tapanani ei ole ollut sen kummemmin hiihdellä kuin lomaillakaan helmikuussa. Emme me nytkään sen kummemmin lomailleet, mutta tyttö pääsi sentään kokeilemaan ensimmäistä kertaa suksia meren jäällä. 

Hiihtämässä Helsingissä - 10.jpg

En ole aiemmin viitsinyt edes hankkia lapselle suksia sen parin viikon takia, kun lunta on riittävästi hiihtämistä varten. Hiihtoladut myös sijaitsevat niin kaukana, että käytännössä vain meren jää on ainoa paikka, jossa lapsen kanssa voi käydä hiihtämässä, eikä vaikkapa viime vuonne sinnekään olisi ollut asiaa kuin muutamana päivänä.

Hiihtämässä Helsingissä - 01.jpg

Nyt, kun mekin saimme tänne etelään kunnon talven ja pakkaset, jää on ollut jo viime viikosta alkaen niin paksua, että sinne uskaltaa mennä lasten kanssa.

Hiihtämässä Helsingissä - 03.jpg

Ja kun sattumoisin joku kyseli päiväkodin vanhempien Facebook-ryhmässä alkuviikosta, olisiko jollakulla toisella tarvetta pienille suksille, ajattelin, että mikäpäs siinä! Sukset olivat vielä kätevät ensisukset, joihin ei tarvinnut hiihtomonoja, vaan remmit voi vetää omien talvikenkien ympärille. Sorelit ovat tosin ihan vähän liian leveät näihin siteisiin, joten pitänee kokeilla seuraavalla kerralla toisia talvikenkiä.

Hiihtämässä Helsingissä - 04.jpg

”Mä haluan hiihtää niin kuin siellä olympialaisissa!” tyttö huusi ja huitoi menemään sellaista vauhtia, että sukset menivät helposti ristiin ja hän kaatui.

Hiihtämässä Helsingissä - 02.jpg

Vähitellen ja paksummassa hangessa hän alkoi kuitenkin pysyä paremmin pystyssä, ja kolmen vartin hiihtoretken jälkeenkin hän oli edelleen yhtä innoissaan ja halusi, että hiihtämään tullaan uudelleen heti seuraavana päivänä.

Hiihtämässä Helsingissä - 08.jpg

Itse pysyttelin tiiviisti kenkieni päällä, ja tallustelin taaperon kanssa tyttösen perässä.

Hiihtämässä Helsingissä - 05.jpg

Kyllä tuli ikävä samanlaista toppahaalaria ja karvalakkia kuin poikasilla.

Hiihtämässä Helsingissä - 06.jpg

Sitä hiihtämistä en varsinaisesti itse kaipaa edelleenkään.

Hiihtämässä Helsingissä - 09.jpg

Kommentit (6)
  1. Kiva, että tyttö on päässyt testaamaan hiihtoa, vaikkei ole oma suosikkilajisi. Meillä vähän sama tilanne. Käytettynä on paljon todella hyviä (ja halpoja) suksia ja monoja myynnissä pääkaupunkiseudullakin. Varmaan juuri siksi, että hiihtoa päästään tekemään niin vähän. Vinkiksi lisäksesi muillekin, niin Helsingissä on nyt ladut todella monessa paikassa muuallakin kuin Paloheinässä. Moniin pääsee kätevästi julkisillä. Täällä kartta: https://ulkoliikunta.fi/ Samasta paikasta näkee myös luistinkenttien tilanteen.

  2. Pliis, osta kunnon monot ja sukset lapselle, jos hän haluaa hiihtää. Ja tuot vaarilaan hiihtämään myös! Nuo ensisukset on niin kaukana sanasta näppärä kuin mikään voi olla, niillä tappaa kenen tahansa hiihtoinnon. Ne 80-luvun remmisukset olivat ihan toista maata, niillä pystyi hiihtämäänkin.

    1. Just meinaisin kommentoida samaa! Hiihto on välineurheilua siinä missä muutkin lajit. Noilla suksilla oikea hiihto on yhtä kaukana oikeasta hiihdosta kuin pyörälläajo vaihteettomalla polkupyörällä tai luistelu umpiruosteisilla vanhoilla hokkareilla. Ja kyllä, lasten sukset pitää myös voidella tai muuten huoltaa.

      1. Onneksi tätä ei vielä harrasteta urheiluksi kutsuttavalla tasolla. Katsotaan parempia välineitä joskus, jos hiihtämässä käydään useammin kuin kahdesti. 

    2. Juu, nämä on kokeilusukset, en mä näillä ladulle lähtisi. En kyllä lähtisi sinne tietty muutenkaan 😀 Mutta tähän käyttötarkoitukseen nämä olivat hyvin näppärät. Kiinnostus ostaa minkäänlaisia suksia monoineen on aika minimaalinen, kun lunta ei ole muutamana vuonna ollut juurikaan, niitä voisi käyttää vain pari kertaa ja välineet jäävät vuodessa pieneksi. Harkitsen suksien ostoa lapselle seuraavan kerran sellaisena vuonna, kun pysyvä lumi tulee hieman aiemmin kuin helmikuussa.

      1. Kaisa Vartiainen
        26.2.2018, 08:54

        Yleensä olen itsekin sitä mieltä, että välineiden pitää olla kunnolliset, mutta suksihommassa menen Tommin tyylillä.
        Olen lastentarhanopettaja ja vielä kymmenen vuotta sitten lapsiryhmässäni käytiin hiihtämässä niin ahkeraan, että kaikki oppivat taidon.
        Nyt omien lasten (3,5)suhteen tilanne on ihan toinen. Kunnon lumia on ollut niin huonosti, että niitä varten ei monosuksia kannata mitenkään ostaa. Käytettynä ei kaikkea saa ja on varastointiin aika haaste snadissa kerrostalokodissa.
        Luistimet onkin jo vähän toinen juttu, jäähalleilla on vapaa vuoroja ja käytettyjä luistimia löytyy hyvin.
        Surku juttu, mutta hiihtäminen ei vaan etelä-suomessa ole mikään kansalaistaito.
        Riippuu myös kyllä lapsestakin vähän, miten pahasti remmisukset tappavat innon. Toinen tyyppä voi vetää ihan fiiliksissään kun taas toisella lentää sukset seinään heti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *