Syntymäpäivä Hotel Kämpissä
Enpä olisi jokin aika sitten arvannut, että kirjoitan jonain päivänä blogiini siitä, että olen yöpynyt hotellissa. Siis siitä, että yövyin hotellissa enkä tehnyt mitään muuta ja sitten palasin kotiin. Ja nyt yhtäkkiä tällainen hotelliyö onkin kuukauden suurin tapahtuma.
Emme enää kuvittelekaan, että lasten isovanhemmat voisivat tulla kyläilemään tässä kevään aikana, joten päätimme käyttää Kämp Collection -hotellien Kuninkaallisten passimme neljännen yön koko perheen yöpymiseen Hotel Kämpissä. Vaimo ja tytär ehtivät käydä Kämpissä jo kertaalleen kahdestaan, ja nyt ajattelimme, että voisimme vetäytyä juhlimaan syntymäpäivääni hotellihuoneessa.
Huoneeseen mahtuu yksi lisävuode, ja poikanen sai nukkua isin ja äidin välissä.
Yllättävää oli, että Kämpiin sai ottaa myös koiran mukaan (lisämaksusta), ja olimme hyvin otettuja siitä, miten koiralle oli tuotu ruokakupit ja namipussi odottamaan huoneeseen.
Suunnittelimme jo ennen lähtöämme, että tilaamme illallisen huonepalvelusta, ja annoskin oli valittu etukäteen: taannoin jopa kaupungin parhaaksi valitut Kämp Brasserien burgerit. Oli hauska elämys, miten illallinen kärrättiin huoneeseen pienellä pöydällä ja ruoat olivat metallikupujen alla kuin Downton Abbeyssa konsanaan.
Päättelimme, että kolme burgeria riittää, sillä epäilin, että lapset eivät kuitenkaan jaksaisi syödä kokonaisia. Jälkiruoaksi valitsimme crème brûléet, joiden kanssa tosin tarjottiin myös sorbettipallot. Sorbetin olisi voinut jättää pois, sillä sehän ehti sulahtaa ennen kuin jälkiruoan pariin edes päästiin.
Muuten illan ohjelmaan kuului loikoilua eri muodoissa.
Lakua oli tietysti ulkoilutettava, joten kävimme kävelyillä Esplanadilla. Lakun oli tarkoitus nukkua tyttären kanssa samassa sängyssä, mutta se jännitti niin kovasti kaikkea, että päädyimme laittamaan sen kylpyhuoneeseen, jossa se sitten rauhoittui yöksi.
Katsoimme yhdessä elokuvan ja illan Putous-jakson ja lasten mentyä nukkumaan jatkoimme vielä kirjojemme ja mobiililaitteidemme parissa.
Aamupalan olisi voinut toki tilata huoneeseen, mutta siitä olisi mennyt täysi maksu, ja kun aamiainen kuului jo Kuninkaallisten passin huonevaraukseen, päätimme syödä sen Brasserien puolella.
Kaikki oli niin kovin hyvää, että oikein harmittaa, ettei vatsaan mahdu kuin rajallinen määrä ruokaa. Saimme pitää huoneen kolmeen asti, joten aamiaisen jälkeen ehdin ottaa vielä toiset unet ja lukea lisää kirjaani. Sitten kävelimme kotiin.
Sitten mennäänkin kohti tiukempia koronarajoitustoimia, mitä ne sitten käytännössä tarkoittavatkaan ja miten pitkään kestävätkään. Valona tunnelin päässä näkyy jo se, että sekä anoppini että äitini ovat saaneet ensimmäiset rokotteensa. Ehkä kesällä pääsemme jo kyläilemään muuallekin kuin lähihotelleihin.