Huoneistossa kotieläimiä

Olemme pohtineet, tietääkö koiramme, että Rouvan vatsassa on jotain elävää. Se nukkuu mielellään pää vatsaa vasten ja myös nojailee siihen usein. Vauvan liikkeet se varmasti tuntee, mutta voisikohan se kuulla myös pienen sydämen sykkeen?

img_2848.jpg

Ehkä koira on jo ottanut vatsan ja sen sisällön lauman neljänneksi jäseneksi. Se olisi hyvin suotavaa, sillä yleisesti ottaen tämä 10-vuotias vanha herra vihaa lapsia. Varsinkin sellaisia, jotka pitävät kovaa ääntä, juoksentelevat arvaamattomasti ja yrittävät silittää yllättäen ja hieman liian kovakouraisesti. Määritelmä kattaa kutakuinkin kaikki alle kouluikäiset.

eppu.jpg

Karvaton kaverimme joutuu kuitenkin pian totuttelemaan siihen, että sen kauneusunet häiriintyvät tuon tuosta. Kyllä koira varmasti ymmärtää, että kyseessä on saman lauman jäsen, eikä lapseen tarvitse suhtautua yhtä varauksellisesti kuin harvemmin tavattaviin kääpiöihin. Kyllä he tottuvat toisiinsa ja toistensa tapoihin. Tottuvathan?

img_1346.jpg

Kommentit (12)
  1. Kiitos, ja tervetuloa lukijaksi! Mielenkiintoinen näkökulma kyllä sinulla lukijana, hauskaa 😉

  2. sateenkaariperheeksi
    20.11.2012, 18:24

    Ihana karvaton vanha herra teillä!

    Meillä on raskaus vasta ihan aluillaan, 5.viikko menossa, mutta jo nyt meidän koirista toinen, 1v. Basenji-narttu on kovasti odottajan kyljessä kiinni, varsinkin sängyssä maatessa ja tassulla ”painelee” vatsaa. Basenjit kun ovat kovin kissamaisia, niin tuo tassujen liike on välillä aivan kuin kissoilla 🙂 Ja käytös on parin viimeisen viikon aikana tosiaan jo nyt muuttunut, eli aika pian hedelmöittymisen jälkeen, joten olemme päätelleet että kyllä se jotain poikkeavaa ”haistaa”, varmaan enemmänkin tässä vaiheessa tuoksujen perusteella. Jännä sitten seurata mahan kasvaessa että innostuuko se hoivaamaan entistä enemmän <3

    Ja kun kyseessä on hyvin alkukantainen rotu, joka "metsästää" kaikilla aisteillaan (ei taida montaa sellaista rotua löytyä..), niin on muutenkin todella herkkä aistimaan ihmisten olotiloja. Esim. flunssaisen ihmisen kainaloon ja/tai peiton alle pitää päästä mahdollisimman lähelle "hoivaamaan".

    Mukava muuten lukea raskausblogia miehen näkökulmasta. Meidän tulevassa perheessä kun on kaksi naista, niin näin "ei-bio äitinä" sitä on välillä hieman hukassa, kun ei itse ole raskaana, mutta sitten ei kuitenkaan kuulu siihen "tulevat isät"-kerhoon...

    Odotankin innolla miten meihin suhtaudutaan neuvolassa ja siitä eteenpäin. Onneksi odottava äiti on itsekin sairaanhoitaja ja minä olen muuten vaan hyvä antamaan suoraa palautetta, joten olemme nyt jo päättäneet laittaa "luun kurkkuun" hankalalle neuvolatädille, jos sellainen sattuu kohdalle 😀 (luin aikaisemmasta postauksesta odottajien kokemuksia hoitohenkilökunnasta)

    Miehille tarkoitetut raskausajan kirjat (esim. The Expectant Dad's survival guide) keskittyvät lähinnä raskauden perusasioihin, jotka jo itsekin naisena tiedän ja ovat täynnä ohjeita miten hormoonihuuruiseen odottajaan pitäisi suhtautua (mitä ei kannata sanoa jne.), mutta sekin on jo hallinnassa, kun on tässä huushollissa ollut myös aikaisemmin kahdet PMS-oireet yhtäaikaa (ja silti parisuhde on edelleen kasassa).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *