Hyvä kaupunkilapsuus

Kävin tänään kolmen muun bloggarin kanssa tapaamassa Helsingin Vihreiden kaupunginvaltuustoryhmän edustajia kaupungintalolla. Tilaisuuden teemana oli keskustella vihreiden Kaupunkilapsuus-teeseistä.

Keskustelu pyöri pitkälti lasten päivähoidon ympärillä, ja siinä käsiteltiin mm. päiväkotien käyttöasteita, henkilökunnan pätevyysvaatimuksia, henkilökunnan vaihtuvuutta sekä sitä, miten paljon tilaa per lapsi päiväkodissa on oltava ja miten siitä ollaan nipistämässä yhtä neliömetriä pois.

Paljon puhuttiin myös siitä kaikkein vaikeimmasta asiasta eli päiväkotipaikkojen riittämättömyydestä tietyissä kaupunginosissa. Sivuttiinpa myös paljon tunteita herättänyttä kysymystä muskaritoiminnasta päiväkotipäivän yhteydessä. Sain ihan hyvät perustelut sille, miksi kaupunki on sen kieltänyt.

Tunti vierähti niin nopeasti, että muut teesit jäivät lähes käsittelemättä ja teesien ulkopuolisiin aiheisiin ei päästy lainkaan. Käsittelemättä jäivät sekä ne asiat, mitkä Helsingissä ovat hyvin ja toisaalta, mitä kaikkea muuta hyvään kaupunkilapsuuteen kuuluu päivähoidon lisäksi.

Pitää siis sanoa vielä, että vaikka emme saaneetkaan juuri sitä päivähoitopaikkaa, jota alun perin haimme, olemme hyvin tyytyväisiä tyttäremme päiväkodin toimintaan, ja tyttöhän siis viihtyy päivähoidossa erinomaisesti.

Haluaisin kiittää kaupunkia myös leikkipuistoista ja kesäisistä puistolounaista.

Joukkoliikennekin toimii kaupungissa erinomaisesti, ja rattaiden kanssakin liikkuminen on helppoa – periaatteessa. Pääsääntöisesti Helsinki on helppokulkuinen ja esteetön, mutta joissain paikoissa rattaiden kanssa törmää erikoisiin ratkaisuihin. Kuten Hakaniemen metroasemalla, jossa on mentävä kolmella hissillä ennen kuin pääsee laiturille. Ja se yksi hissi on tooooodella hidas.

Onneksi sentään lähes kaikki raitiovaunut ovat nykyisin matalalattiaisia, ainakin osittain.

* * *

Mutta on hyvä kaupunkilapsuus muutakin.

Yksi lempiaiheistani on asenneilmasto, joka on tietysti abstrakti ja hyvin vaikeasti muutettava asia. Käytin joskus blogissani termiä lapsivihamielisyys ja sain siitä ristiriitaista palautetta: toiset komppasivat kun taas toiset valistivat, että ei Suomessa olla sen vihamielisempiä kuin muuallakaan.

Kyllähän se olikin tarkoituksellisesti kärjistetty termi enkä itse ole törmännyt vastaavaan kohteluun kuin vaimoni. Hänhän esim. kerran ”tukki koko Kallion kirjaston” lastenvaunuillaan.

Ehkä tässäkin voi olla kyse siitä, miten herkiksi omat anturit on viritetty. Jos minä lähden vaikkapa lapsen kanssa kauppaan tai ravintolaan, en yksinkertaisesti skannaa muita ihmisiä ja tarkkaile, näyttääkö joku häiriintyneeltä. Toisaalta kiinnitin kyllä viime kesänä Italiassa huomiota siihen, miten ylitsepursuavan ihastuneita paikalliset olivat nähdessään lapsemme. Eikö ole aika surullista, että koen poikkeuksellisena, että tarjoilijat, teinitytöt, nuoret miehet ja toiset ravintola-asiakkaat hymyilevät ja vilkuttavat lapselle?

Asenneilmastoon kaupunki ei voi tietenkään vaikuttaa vaan se lähtee kaupunkilaisista itsestään. Mitä enemmän jokainen meistä vanhemmista ottaa lapsensa mukaan joka paikkaan, sitä helpompaa ja luontevampaa se on jatkossa myös muille.

 * * *

Kaupunki voi tietysti vaikuttaa kaupunkiympäristöön. On ollut kiva havaita, että esim. pyöräteitä on alettu viime vuosina parantaa, mutta aika kaukana ollaan siitä, että itse uskaltaisin pästää tyttäreni ajelemaan pyörällä kaupungille yksinään muutaman vuoden päästä.

Luonto on se, mitä on vaikea tuoda kaupungin keskustaan, mutta aika vihreä kaupunkihan Helsinkikin on. Puistoja on paljon, ja meidänkin kotimme läheiset puistot ovat varmasti tulevina vuosina suosiossa, varsinkin kesällä.

Voisihan täällä tietty olla vielä vaikka jotain kaupunkiviljelypaikkoja.

* * *

Mutta kaiken kaikkiaan ajattelen, että hyvä lapsuus muodostuu aivan jostain muusta kuin asuinpaikasta. Itse olemme valinneet kaupunkiasumisen, eikä mielissämme ole pienintäkään haavetta omasta tontista, rivitalonpätkästä tai omakotitalosta. Tyttömme ei ehkä pääse kotiovelta kirmaamaan metsään, mutta uskon kaupungin hyvien puolien voittavan sen puutteet.

Ja eikös niin, että lapsella on hyvä olla siellä, missä vanhemmillakin?

Kommentit (19)
  1. Maijastiina
    27.2.2014, 18:42

    Lapsivihailisyyteen voi vaikuttaa aika paljon myös omalla käytöksellä. Helsingissä olen viimeisen vuoden aikana tavannut muun muassa tapauksia, joiden mielestä oli fiksua tunkea klo 8/9 työruuhkaratikkaan vaunuilla ja kettuilla ihmisille, jotka eivät yksinkertaisesti mahtuneet väistymään mihinkään niin paljon, että viiden ihmisen tilan vievät vaunut olisivat päässeet kyytiin. Varmasti muutama muukin mietti, että oliko se ihan oikeasti se ainoa mahdollinen aika kulkea ratikalla, kun esim 30 min päästä tuleva ratikka on todennäköisesti lähestulkoon tyhjä.

    Toinen vastaava tapaus oli syksyn Hullut päivät Stockalla. Silloin nämä vaunutraktorilliset tosin onneksi törmäilivät toisiinsa pääosin yläkerran lastenosastolla, mutta tulipa joku vastaan naisten vaateosastollakin vaunu asiantuntevasti vaatesäilytysvuorena pursuillen (mahtoiko sinne alle edes mahtua lasta?). Jos ostoksille välttämättä haluaa juuri sinä tiettynä alennuspäivänä, voisiko lapsen + vaunun koettaa saada siksi hetkeksi hoitoon puolisolle/ystävälle/sukulaiselle? (+ Tietty vielä sekin kysymys, että onko se ostosruuhka paras paikka lapsellekaan.)

    Toki on olemassa hätätapauksia, kuten esimerkiksi pakollinen lääkäriaika klo 9, jolloin paikalle on päästävä silloin. Mutta suurimman osan aikataulustaan voi varmasti lapsen kanssa kotona oleva suunnitella siten, että ei ole liikkeellä huonossa paikassa sillä pahimmalla 15-30 min ruuhkahetkellä. Eläkeläismummelit tekevät ostoksensa pääosin aamupäivisin, kun kaupoissa on väljää ja myyjillä aikaa. Itsekin tykkään shoppailla mummojen leppoisassa seurassa, jos joskus satun pääsemään töistä aiemmin. Mutta ehkäpä joku kokee vapautena sen, että saa toteuttaa oikeuksiaan tunkemalla vaunuilla ruuhka-aikana. Tiedä noista.

    1. Mä olen sitä mieltä, että niiden, jotka ärsyyntyvät muista ihmisistä, varsinkin niin laajasti käsitettävästä ryhmästä kuin nyt esimerkiksi lastenvaunujen/rattaiden kanssa liikkuvat, kannattaisi ennemminkin pysyä poissa sellaisista joukkotungeskelutapahtumista kuin vaikkapa Hullut Päivät.

      Uskon, että lapsivihamielisyyteen ja sen kokemukseen vaikuttaa vahvasti tällainen asenne, joka sinunkin kommentistasi huokuu. Jos lasten kanssa liikkuvat ei näy, kuulu tai haise, ne on ok. Muussa tapauksessa liikkukaa nyt ainakin eri aikaan kuin muut!

      Minua ärsyttää lasten kanssa liikkuvat – aina joskus. Kuitenkin samalla tavoin ärsyynnyn vaikkapa mummoihin, teinityttöihin, 50-vuotiaisiin ja koiranulkoiluttajiin jos käyttäydytään töykeästi eikä huomioida muita.

  2. Pauliina Lehtinen
    26.2.2014, 15:11

    Kiva kun kävitte juttelemassa. Aika todellakin loppui pahasti kesken. Olen ihan samaa mieltä siitä, että hyvä lapsuus ei ole asuinpaikasta kiinni, mutta ympäristöä parantamalla voidaan toki parantaa myös hyvän lapsuuden edellytyksiä. Siihen tähtäämme.

    Tuo pyöräily on muuten hauska juttu, koska itselläni lapset ovat jo vähän isompia ja vanhin jo yli 12-vuotias. Se tarkoittaa sitä, että hänen pitäisi pyöräillä, kuten me aikuiset, eli autotiellä silloin, kun pyöräteitä ei ole. Siinä alkaa arvostaa pyöräteitä ja -kaistoja vieläkin enemmän, kun oma lapsi joutuu muuten autojen sekaan polkemaan.

    Meillä on toistaiseksi lasten kanssa pyöräily sujunut hyvin, mutta kyllähän se aluksi rohkeutta vaatii, että uskaltaa päästää pienen polkemaan omalla pyörällä. Ja epäkohtia löytyy myös liikennesäänöistä, kun samalla tavalla lapsen kanssa pyöräillessä aikuisen pitäisi pyöräillä autotiellä, kun pyörätietä ei ole. Lapsi taas saa pyöräillä jalkakäytävällä. Tätä sääntöähän kaikki rikkovat jatkuvasti, koska ei kovin pieniä, eikä vähän isompiakaan lapsia voi päästää ihan yksikseen pyöräilemään jalkakäytävällä. Tuli vähän epäselvästi kirjoitettua, mutta selkeämmin asia löytyy täältä http://pauliinalehtinen.fi/pyoraily-lasten-kanssa-aiheuttaa-vaaratilanteita/

    Kaikesta tästä huolimatta suosittelen rohkeuteen, sillä vain aktiivisesti pyöräilemällä, lapsi oppii ja innostuu. Nykyään meillä sujuu perheen yhteinen pyöräily jo todella mallikkaasti ja lapset jaksavat pyöräillä pitkiäkin matkoja.

    Ja tosiaan kiitos vielä kerran keskustelusta ja täytyy keksiä keinoja keskustelun jatkumiseen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *