Ihan vaan siitä, että miten menee
Olemme nyt olleet vauvan kanssa kotona viikon verran, mutta olo on edelleen kuin olisi jäänyt jyrän alle.
Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut niin monta tapahtumaa ja käännettä, että kun kerroimme niistä viime viikolla neuvolan terveydenhoitajalle, meitä alkoi oikein naurattaa, miten hurjalta tarina kuulosti.
Vauva on toipunut onneksi hyvin, ja tarkastupunnitus neuvolassa osoitti, että hänen painonsakin on lähtenyt kivasti nousuun kotiuduttuamme. Eikä ihmekään: poika syö hurjan paljon. Se on hyvä juttu, sillä se sekä edistää toipumista että on muutenkin hyvä merkki. Suurimman osan ruoasta poika saa edelleen tuttipullon kautta, sillä hän ehti tottua siihen ollessaan sairaalassa meistä erossa.
Pieni huoli meillä on edelleen pojan oikeasta kädestä. Hänen oikea käsivartensa tai olkapäänsä venähtivät rankassa syntymässä sen verran, että hän on arastellut käden käyttöä, eikä sen liikkuvuus ole yhtä hyvä kuin vasemmalla kädellä. Käden toipumista seurataan vielä pidempään fysioterapeutin ja lääkärin kanssa, mutta senkin täydelliseen paranemiseen on kaikki edellytykset.
* * *
On ilmiselvää, että en ole vielä valmis palaamaan töihin, ja onneksi ilmoitinkin heti pojan syntymän jälkeen olevani poissa sen koko kolme viikkoa, joka minulla olisi isyysvapaata. Sain kuitenkin tietää, että saan pojan sairaalapäiviltä Kelan erityishoitorahaa, joten voin nyt säästää puolet tästä isyysvapaastani ensi syksylle.
* * *
Kotona vauvan kanssa on ollut hyvin leppoisaa. Hän lähinnä nukkuu ja syö. Vaikuttaa ainakin toistaiseksi aika tyytyväiseltä tyypiltä, ja itkuista selviää joko maidolla, vaipanvaihdolla, hytkyttelyllä, sylillä tai tutilla.
Niin, poika todella lupsuttelee tuttia. Hänen siskonsa ei suostunut pitämään sellaista suussaan kuin kaksi kertaa.
* * *
Pieni isosisko puolestaan on niin ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään, että hän haluaisi osallistua kaikkeen vauvanhoitoon. Välillä jopa liiankin kanssa. Olen nyt jo joutunut useampaan kertaan selittämään hänelle, että hän ei saa nostella vauvaa, eikä hän myöskään voi syöttää vauvaa omassa sylissään. Ja siitä hän tietysti loukkaantuu.
Vaikka tyttö suhtautuukin veljeensä suloisen huolehtivasti, huomaamme, että hän hakee poikkeuksellisen paljon huomiotamme ja myös uhmaa pyyntöjämme ja käskyjämme tavallista enemmän. Se on toki ymmärrettävää, mutta myös aika raskasta muutenkin hieman väsyneille vanhemmille.
Olemmekin yrittäneet omistaa vuorotellen tytölle omaa aikaa, jolloin hän saa kaiken huomion toiselta vanhemmalta ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Rouva esimerkiksi kävi eilen tytön kanssa kahdestaan kirjastossa ja uudelleen Taste of Helsingissä.
Vaikka tyttö välillä osoittaa mieltään siitä, ettei saakaan kaikkea sitä huomiota mitä aiemmin, hän tuntuu kasvaneen näissä kahdessa viikossa hurjasti. Eikä kyse ole vain kontrastista vauvan ja 4-vuotiaan välillä. Hän todella auttaa paljon vauvan kanssa ja on muutenkin osoittanut monissa asioissa täysin uutta oma-aloitteisuutta.
* * *
Mutta on tämä aikamoista totuttelua meille kaikille. Nyt vielä ensimmäiset pari kuukautta menevät lähinnä vapailla ja kesälomilla, ja varsinainen työarki kahden lapsen kanssa iskee naamalle vasta elokuussa. Nautitaan siis vielä hetkinen tästä vauvakuplasta, kun siihen on mahdollisuus.
Kommentit
Hei ja onnea pienestä!
Haluaako rouva kuitenkin imettää? Imetystukihenkilönä kysynkin, oletteko kuulleet inetystukilaitteesta? Juuri tuollaisessa tilanteessa jossa pulloon on tottunut ja imettää kuitenkin haluaisi, on se oiva apuväline. Tissi saa tarvitsemaansa herutusta jotta maidontuotanto ei kärsi ja vauva ruokaa vähän nopsammin kuin tissin kautta (jos siis tottunut pulloon josta aina tulee vauhdikkaammin ja helpommin kuin rinnasta).
Tsemppiä!
Kiitos! Kyllä, imetys olisi toiveissa, tukilaite ei ole tuttu. Rintakumia on nyt kokeiltu, ja sen kautta poika jaksaa imeä jonkin aikaa, mutta pulloa tarvitaan silti.
Pieniä sitkeitä ihmeitä nuo vauvat ovat. Se elämän hinku on niin vahva, että he toipuu ihan käsittämättömistäkin jutuista. Onnea hurjasti koko perheelle ja kasvavia silmäpusseja :)
Kiitos paljon! Nyt alkaa jo vähitellen helpottaa, ja kun poika syö ja kasvaa hyvin, ja oikea käsikin alkaa liikkua samaan tahtiin vasemman kanssa, voi jo ajatella, että selvittiin vain säikähdyksellä.
Ihanaa että kaiken kokemanne jälkeen arki sujuu leppoisasti :) meillä myös pian 4-vee isosisko sai pari kuukatta sitten siskon, ja tytölle tuli heti alkuun kova hoivavietti siskoa kohtaan, sekä pieni uhma, juurikin saman kaltainen kuin teillä. Nyt onneksi "uutuuden viehätys" on hälvennyt sen verran ettei jatkuvasti tarvitse olla sanomassa mitä saa ja mitä ei saa siskon kanssa tehdä, ja vanhempien uhmaaminen on enää normaalia 4-vuotiaan kiukuttelua. Nauttikaa vauvakuplasta, kahden lapsen kanssa se tuntuu aivan erilaiselta kuin yhden :)
Kiitos, kyllä tämä tuntuu vielä toistaiseksi aivan liian helpolta :) Isosiskon uhma on nyt taas vähän helpottanut, mutta pikkuveli on edelleen aivan hurmaava pieni pallero :)
Imetyksen tuki ry:llä on Facebook-ryhmä, josta saa paljon tietoa ja voi tehdä tukipyyntöjä tukiäideille ja kysyä vertaisilta vertaistukea. Kannattaa molempienkin liittyä!
https://m.facebook.com/groups/6334059439?ref=bookmarks
Imetyksen tuen omilla nettisivuillakin on paljon vinkkejä imuotteisiin ja imetyksen tehostamiseen. Pulloon tottunut vauva, voi aloitella imetystä rintakumilla, on ehkä tutumpi kuin paljas rinta.
Onnea vielä ihanasta ♡
Kiitos! Jees, tuon rintakumin kävinkin jo hakemassa apteekista, ja se selvästi muistuttaa riittävästi tuttipulloa :D
Hei.
Paranemista pienelle. Olimme itse samanlaisessa tilanteessa sekä rouvan tilanteen että imetyksen suhteen. Lisäksi jäi tunne, että meitä "painostettiin" perätilasynnytykseen.
Imettämisestä: Pumppasin, käytin rintakumia, imetystukilaitetta ja muita poppakonsteja. Pikkuhiljaa rinnasta syödyn maidon määrä väheni. Pumppailin itkun kanssa pitkin öitä, jotta lapsi saisi edes pullosta äidinmaitoa. Väsytin itseni tyystin. Nyt jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt nauttia vain siitä, että pienellä oli terveesti nälkä ja hän kasvoi hyvin myös korvikkeella. Tunsin jotenkin epäonnistuneeni koska imetys ei toiminut ja en uskaltanut edes mennä vauvaryhmiin, koska pelkäsin muiden äitien halveksuvia katseita jos ottaisin maitopullon esille. Toivottavasti teillä imetys lähtee sujumaan mutta jos ei niin ei sekään ole huono juttu! Ja iskällä mahdollisuus osallistua pullonpyöritykseen ja yösyöttöihin!
Kaikkea hyvää teille!
Kommentoi