Ihan vaan siitä, että miten menee

Olemme nyt olleet vauvan kanssa kotona viikon verran, mutta olo on edelleen kuin olisi jäänyt jyrän alle.

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut niin monta tapahtumaa ja käännettä, että kun kerroimme niistä viime viikolla neuvolan terveydenhoitajalle, meitä alkoi oikein naurattaa, miten hurjalta tarina kuulosti.

IMG_4459.jpg

Vauva on toipunut onneksi hyvin, ja tarkastupunnitus neuvolassa osoitti, että hänen painonsakin on lähtenyt kivasti nousuun kotiuduttuamme. Eikä ihmekään: poika syö hurjan paljon. Se on hyvä juttu, sillä se sekä edistää toipumista että on muutenkin hyvä merkki. Suurimman osan ruoasta poika saa edelleen tuttipullon kautta, sillä hän ehti tottua siihen ollessaan sairaalassa meistä erossa.

Pieni huoli meillä on edelleen pojan oikeasta kädestä. Hänen oikea käsivartensa tai olkapäänsä venähtivät rankassa syntymässä sen verran, että hän on arastellut käden käyttöä, eikä sen liikkuvuus ole yhtä hyvä kuin vasemmalla kädellä. Käden toipumista seurataan vielä pidempään fysioterapeutin ja lääkärin kanssa, mutta senkin täydelliseen paranemiseen on kaikki edellytykset.

* * *

On ilmiselvää, että en ole vielä valmis palaamaan töihin, ja onneksi ilmoitinkin heti pojan syntymän jälkeen olevani poissa sen koko kolme viikkoa, joka minulla olisi isyysvapaata. Sain kuitenkin tietää, että saan pojan sairaalapäiviltä Kelan erityishoitorahaa, joten voin nyt säästää puolet tästä isyysvapaastani ensi syksylle.

* * *

Kotona vauvan kanssa on ollut hyvin leppoisaa. Hän lähinnä nukkuu ja syö. Vaikuttaa ainakin toistaiseksi aika tyytyväiseltä tyypiltä, ja itkuista selviää joko maidolla, vaipanvaihdolla, hytkyttelyllä, sylillä tai tutilla.

Niin, poika todella lupsuttelee tuttia. Hänen siskonsa ei suostunut pitämään sellaista suussaan kuin kaksi kertaa.

* * *

Pieni isosisko puolestaan on niin ylpeä ja onnellinen pikkuveljestään, että hän haluaisi osallistua kaikkeen vauvanhoitoon. Välillä jopa liiankin kanssa. Olen nyt jo joutunut useampaan kertaan selittämään hänelle, että hän ei saa nostella vauvaa, eikä hän myöskään voi syöttää vauvaa omassa sylissään. Ja siitä hän tietysti loukkaantuu.

Vaikka tyttö suhtautuukin veljeensä suloisen huolehtivasti, huomaamme, että hän hakee poikkeuksellisen paljon huomiotamme ja myös uhmaa pyyntöjämme ja käskyjämme tavallista enemmän. Se on toki ymmärrettävää, mutta myös aika raskasta muutenkin hieman väsyneille vanhemmille.

Olemmekin yrittäneet omistaa vuorotellen tytölle omaa aikaa, jolloin hän saa kaiken huomion toiselta vanhemmalta ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Rouva esimerkiksi kävi eilen tytön kanssa kahdestaan kirjastossa ja uudelleen Taste of Helsingissä.

Vaikka tyttö välillä osoittaa mieltään siitä, ettei saakaan kaikkea sitä huomiota mitä aiemmin, hän tuntuu kasvaneen näissä kahdessa viikossa hurjasti. Eikä kyse ole vain kontrastista vauvan ja 4-vuotiaan välillä. Hän todella auttaa paljon vauvan kanssa ja on muutenkin osoittanut monissa asioissa täysin uutta oma-aloitteisuutta.

* * *

Mutta on tämä aikamoista totuttelua meille kaikille. Nyt vielä ensimmäiset pari kuukautta menevät lähinnä vapailla ja kesälomilla, ja varsinainen työarki kahden lapsen kanssa iskee naamalle vasta elokuussa. Nautitaan siis vielä hetkinen tästä vauvakuplasta, kun siihen on mahdollisuus.

Kommentit (9)
  1. Hei.
    Paranemista pienelle. Olimme itse samanlaisessa tilanteessa sekä rouvan tilanteen että imetyksen suhteen. Lisäksi jäi tunne, että meitä ”painostettiin” perätilasynnytykseen.

    Imettämisestä: Pumppasin, käytin rintakumia, imetystukilaitetta ja muita poppakonsteja. Pikkuhiljaa rinnasta syödyn maidon määrä väheni. Pumppailin itkun kanssa pitkin öitä, jotta lapsi saisi edes pullosta äidinmaitoa. Väsytin itseni tyystin. Nyt jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt nauttia vain siitä, että pienellä oli terveesti nälkä ja hän kasvoi hyvin myös korvikkeella. Tunsin jotenkin epäonnistuneeni koska imetys ei toiminut ja en uskaltanut edes mennä vauvaryhmiin, koska pelkäsin muiden äitien halveksuvia katseita jos ottaisin maitopullon esille. Toivottavasti teillä imetys lähtee sujumaan mutta jos ei niin ei sekään ole huono juttu! Ja iskällä mahdollisuus osallistua pullonpyöritykseen ja yösyöttöihin!

    Kaikkea hyvää teille!

  2. Imetyksen tuki ry:llä on Facebook-ryhmä, josta saa paljon tietoa ja voi tehdä tukipyyntöjä tukiäideille ja kysyä vertaisilta vertaistukea. Kannattaa molempienkin liittyä!
    https://m.facebook.com/groups/6334059439?ref=bookmarks

    Imetyksen tuen omilla nettisivuillakin on paljon vinkkejä imuotteisiin ja imetyksen tehostamiseen. Pulloon tottunut vauva, voi aloitella imetystä rintakumilla, on ehkä tutumpi kuin paljas rinta.

    Onnea vielä ihanasta ♡

    1. Kiitos! Jees, tuon rintakumin kävinkin jo hakemassa apteekista, ja se selvästi muistuttaa riittävästi tuttipulloa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *