Ilmoitusluontoiset asiat

Nyt on hoidettu kaksi ilmoitusluontoista asiaa. Tai kolme.

  • Rouvan töihinpaluun ajankohta on ilmoitettu hänen työpaikallaan.
  • Itse laitoin juuri ilmoituksen omasta perhevapaastani työpaikkani henkilöstöhallintoon.
  • Kolmas oli saman asian ilmoittaminen Kelaan, vaikka teknisesti kyseessä ei ole ilmoitus vaan hakemus ja vielä oikeammin kaksi hakemusta.

1. Rouva

En tiedä kumpi meistä jännitti enemmän omaa ilmoitustaan, minä vai Rouva. Hän aloittaa maaliskuussa uudessa tehtävässä, ja minä puolestani jätän omani reiluksi puoleksi vuodeksi tammikuun lopussa. Meillä on yhteistä vapaata reilu kuukausi ja sitten olen tytön kanssa kotona, kunnes hän menee syksyllä päivähoitoon. Yhteinen vapaa helmikuussa järjestyi Rouvan viimevuotisten kesälomien ja minun isäkuukauteni yhdistelmänä.

2. Minä

Esimiehilleni kerroin suunnitelmistani jo muutama viikko sitten, ja viime viikolla ehdin hehkuttaa asiaa aika monelle firman bileissä. Loputkin varmaan lukivat asiasta sunnuntain Hesarista tai Taloussanomat.fi.stä. Ja palaute on ollut pelkästään positiivista. Edes Taloussanomien trollipalstalle ei tullut aiheesta suurtakaan kritiikkiä, ja se yksikin ”nämä nykyajan kukkahattuisät voivat painua blogeineen...”-tyyppinen taisi jo kadota kyseisen jutun kommenteista.

…ne jutut

Koti-isyys ui sekä haastatteluihin että blogiini puolivahingossa. Olin oikeastaan ajatellut kertoa siitä vasta myöhemmin, mutta sitten Hesarin toimittaja kysyi asiasta. Ja sen jälkeen Taloussanomien toimittaja soitti ja halusi keskustella pelkästään siitä. Noh, työpaikalla olin jo kertonut asiasta, joten ajattelin että mikäs siinä. Otin sen isänpäivän juttuni pääasiaksi.

Juttuun saamistani kommenteista on nostettava tähän pari:

Vierailija (11.11.2012 13:42) ”… miehen työnantaja ihmetteli että voiko mies tosiaan noin vaan jäädä vanhempainvapaalle (tai ’saako’)…”

Vierailija (11.11.2012 21:17): ”Mieheni on jäämässä myös puoleksi vuodeksi koti-isäksi (…) Mies teki pomonsa mielestä huonon ratkaisun…”

Näihin lainauksiin kiteytyy mielestäni se suurin syy, miksi miehistä vain murto-osa jää kotiin isäkuukauden jälkeen: työnantajien asenneongelma ja työpaikan kulttuuri. Myönnän kyllä, että jos olisin töissä paikassa, jossa minua kehotettaisiin jättää perhevapaat pitämättä ja kollegat naureskelisivat ratkaisulleni, olisin miettinyt asiaa pidempään.

Mutta tiedättekös mitä? En varmaan olisi töissä sellaisessa paikassa.

Nyt varmasti moni aikoo kommentoida, että talous ei mahdollista miehen jäämistä kotiin. Tämä on varmasti totta monen perheen kohdalla. Mutta eivätpä kotiin näytä jäävän nekään miehet, joiden vaimot pystyisivät elättämään perheen. Muistetaan myös vielä, että progressiivinen verotus tasaa aika tehokkaasti perheiden sisäisiä tuloeroja.

Itse olen ajatellut, että jos talous tuntuu liian tiukalta ensi keväänä, voimme ottaa asuntolainasta lyhennysvapaata, jolloin lainasta maksetaan vain korkoa. Se on mielestäni pieni hinta yhteisestä ajasta lapsen kanssa, kun kyse on kuitenkin isossa mittakaavassa hyvin lyhyestä ja rajallisesta ajasta.

Kyseessä on siis enemmänkin tahdon asia.

Isyyttä ja koti-isyyttä käsiteltiin lehdissä enemmänkin isänpäivän tienoilla. Erittäin hyvä juttu oli Hesarin ”Isä, ole itsekäs ja jää kotiin”. Siinä toimittaja kertoo omasta hoitovapaastaan ja perustelee valintaansa samoilla syillä, miksi minäkin haluan jäädä kotiin. Mahdollisuus saada läheisempi suhde lapseen. Mahdollisuus tarjota vaimolle tilaisuus ottaa vastaan houkutteleva työtarjous. Mahdollisuus vaikuttaa muiden asenteisiin.

Siis mahdollisuus olla positiivinen esimerkki.

Vielä yksi kommentti isänpäivän juttuni perästä:

Vierailija (12.11.2012 12:25): ”Ihanaa, kun puhut aiheesta ääneen ja annat koti-isille normaalit kasvot. Ihan tavalliset, diuunarit ja jopa johtoasemassa olevat miehet jäävät kotiin. Minunkin mieheni, puoleksi vuodeksi.

Mieti, miten hienon mallin annat teinipojille, jotka vahingossa lukevat jutun sinusta tai blogiasi. Mieti, miten paljon helpompi heidän on edes kuvitella jäävänsä kotiin, kun tietävät JONKUN JOKA ON.

Kiitos varsinkin siitä! Hyödyt sinä itse toki tiedätkin. Onnea meille naisille, jotka olemme saaneet tavallisia, järkeviä miehiä, joista on omien lapsiensa isiksi.”

3. Kela

Loppujen lopulta kaikkein vaikein ilmoitusasia oli Kelan hakemuksien täyttäminen. Rouva luovuttaa minulle omasta vanhempainvapaastaan kahden viikon sijaan kolme, joten minun perhevapaani on yhdistelmä vanhempainvapaata, isäkuukautta, talvilomaa, hoitovapaata ja kesälomaa. Tuijoteltuani Kelan verkkosivujen sähköistä ilmoitusta useamman hetken totesin, että joudun käymään Kelassa paikan päällä täyttämässä hakemuksen yhdessä virkailijan kanssa.

Oli lohduttavaa, että hänkin joutui soittamaan kollegalleen ja kysymään neuvoa.

Kommentit (19)
  1. Heh, Rouva on kyllä aikamoinen, ja olen kyllä hänestä ylpeä. Harmi, että olen saanut luvan kertoa hänestä niin vähän. Hän kun on niin paljon muutakin kuin hyvää ruokaa ja käsitöitä tekevä äiti.

  2. Kiusaa seuraavalla kerralla palkanlaskijaa Kelan lomakkeiden kanssa! Ne on hakoja niiden täyttämisessä ja tietävät niistä usein enemmän kuin Kelan virkailijat 🙂

    ja tämä blogi on ihana, itselläni ei ole mitään tekemistä vauvojen kanssa vielä mutta olen ihan koukussa. pidän erityisesti tuosta hieman ylepänä kalskahtavasta rouva-sanan käytöstä. rouvastaan pitääkin olla ylpeä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *