Isi saa parhaat palat

Uskomatonta, mutta perhevapaajaksostani on enää alle puolet jäljellä. Voisin kyllä käyttää jopa sanaa lomastani, sillä niin helppoa lapsen kanssa on ollut. Välillä tuntuukin jopa hieman epäoikeudenmukaiselta, miten oma kokemukseni lapsen kanssa kotona olemisesta on niin erilainen kuin vaimollani. Tuntuu kuin veisin rusinat pullasta.

kuva_37.jpg

Kun vielä syksyllä lapsi oli paikallaan makaava huutava möhkäle, joka vaati jatkuvaa huomiota eikä nukkunut päiväunia, nyt hän nauraa paljon, leikkii pitkiä aikoja itsenäisesti – ja nukkuu päiväunia kolmisen tuntia päivässä. Syksyllä vauva vaati maitoa monta kertaa päivässä ja yössä, mutta nyt hän syö jo isoja annoksia kiinteää ruokaa päivisin ja nukkuu yksitoista tuntia öisin.

Ehdin hänen päiväuniensa aikana hoitamaan omia asioitani ja esimerkiksi kirjoittamaan blogia, ja hereillä ollessaankaan hän ei vaadi enää jatkuvaa huomiota. Kunhan vain kuulen, että jostain kuuluu jokeltelua tai oikeanlaista kolinaa, tiedän että kaikki on hyvin, eikä minun tarvitse kulkea hänen perässään. Jos tulee liian hiljaista, on käytävä katsomassa, mitä on meneillään.

kuva_42.jpg

Nyt saan varmasti monien vihat niskoilleni, mutta olen myös nukkunut enemmän kuin vuosiin. En oikeasti pysty sanomaan, milloin olisin viimeksi nukkunut muutaman kuukauden ajan joka yö 8 – 8,5 tuntia, mutta nyt käyn nukkumaan iltaisin yhdentoista aikoihin ja herään aamulla vaimoni jälkeen seitsemän ja puoli kahdeksan välillä. Töissä käydessäni olen tottunut nukkumaan selkästi vähemmän – ja olemaan kroonisesti väsynyt.

Ja sitten itse lapsi: on upeaa seurata, miten hän on muuttunut vauvasta pieneksi tytöksi, jolla on omat puuhat ja kiinnostuksen kohteet. Kun lasken hänet lattialle, voin arvata, mihin suuntaan hän lähtee konttaamaan sen mukaan, mikä ovi on raollaan, missä koira on tai mitä tavaroita on jonkin pöydän reunalla. On kuin minulle olisi viimein luettu ääneen se jokin salainen lapsenkäyttöohje, jonka puuttumista olen harmitellut ensimmäiset yhdeksän kuukautta.

kuva_41.jpg

Ymmärrän hyvin, miksi niin monet äidit eivät halua viedä lastaan hoitoon juuri tässä vaiheessa, joka tuntuu olevan tähän astisista se kaikkein ihanin.

Ihmettelen kuitenkin sitä, miten niin monet isät eivät tunnu ymmärtävän samaa asiaa.

Kommentit (26)
  1. Toivottavasti Tommi luet vielä näitä kommentteja vaikka onkin parin vuoden takainen postaus. 😀
    Mietiskelin tässä että minkä ikäinen neitinne oli kun Rouva lähti töihin? Meillä on suunnitteilla tai kutakuinkin sovittu jo, että palaan töihin kun meidän neiti on reilun 5 kk (eli kun olen äitiyslomaillut 6 kk) ja tällöin mies ottaa ohjat kotona. Jotenkin tämä on täällä pk-seudun ulkopuolella (no ei kaukana mutta kummiskin) vielä niin harvinaista että samaan järjestelyyn päätyneitä ei tahdo löytyä, ja jotenkin sitä kuitenkin kaipaa semmosta varmistelua asiaan, tai ainakin minä sitä välillä aina kaipaan.

    1. Kyllä mä toki kaikki kommentit luen! Mutta sitten voi hyvinkin olla, että en muista vastata näihin vanhempiin juttuihin tulleisiin kommentteihin, sillä keskustelu on kuitenkin yleensä uusimmissa jutuissa. Mutta neiti oli siis muistaakseni 9 kk, kun Rouva meni töihin. Se oli hyvä helppo vaihe, sillä tyttö alkoi silloin jo syödä kiinteitä ruokia.

  2. Omenaiselle ja Kippuralla…lle:
    Heh, tuo asuminen kaupungissa kerrostalossa vs. maalla (tai lähiössä) omakotitalossa on ollut sellainen aihe, mistä ajattelin joskus kirjoittaa mutta olen jättänyt sen kuitenkin väliin. Oikea mielipidehän on, että kukaan ei voi haluta asua lapsen kanssa kaupungissa tai ainakaan kerrostalossa, ja kyllähän kaikkien haave on oma piha. Kyllä voi ja ei todellakaan ole. Tämän vauvavuoden aikana olemme miettineet useamman kerran, miten on mukavaa asua paikassa, jossa kaikki on lähellä ja julkinen liikenne toimii. ”No kyllä sinäkin sitten, kun niitä on useampi ja ne haluavat leikkiä pihalla.” Ehkä niin, tai sitten ei. Tällä hetkellä ajatukset omasta talosta ja pihasta ja niiden ylläpidosta tuntuvat aika kaukaisilta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *