Isoisosedät jaksaa heilua

On niitä ihmisiä, jotka eivät tule kutsusta huolimatta yksiinkään juhliin, vaikka ne järjestettäisiin aivan vieressä. He kun eivät ole juhlaihmisiä.

Sitten on isäni suku: jotkin juhlat, edes pienet, on kiva järjestää epäsäännöllisen säännöllisesti, vaikka mitään erityistä syytä ei edes olisi. Ja niihin myös tullaan – pidemmästäkin matkasta.

IMG_2047.jpg

IMG_2080 - Version 2.jpg

Viime viikonloppuna osallistuimme serkkujen juhliin, johon oli kutsuttu kaikki isoisäni sisarukset lapsineen, lapsenlapsineen ja lapsenlapsenlapsineen. Aivan kaikki eivät tietenkään päässeet paikalle, mutta oli hauskaa, että tyttömme tapasi juhlissa useita isoisosetiään ja -tätejään ja myös nuorempaa polvea. Ja tietysti omat isovanhempani ja vain muutaman kuukauden nuoremman pikkuserkkunsa.

IMG_2065.jpg

Tyttö, mummo ja isomummo

kuva (53).jpg

Pikkuserkku ja taistelu palikkalaatikosta

Juhlapaikkana toimi tälläkin kertaa mummolani Saarijärvellä, pohjoisessa Keski-Suomessa. Mummo ja pappa kyllä muuttivat jo pari vuotta sitten kerrostaloon kaupungin keskustaan, mutta vanha rintamamiestalo muutaman kilometrin päässä säilyi kakkosasuntona – ja juhlapaikkana.

IMG_2104.jpg

IMG_2057.jpg

Suuri ohjelmanumero oli saunavastojen teko, ja oli huvittavaa, miten isosetäni ja -tätini kinastelivat siitä, mikä on oikea tapa tehdä vasta: laitetaanko lehtien vihreät puolet vastan sisä- vai ulkopuolelle ja mikä on oikea tapa pehmittää sidontaan käytettävä vitsas.

IMG_2086.jpg

IMG_2103 - Version 2.jpg

IMG_2096.jpg

Sen kummempaa syytä juhlaan ei tietääkseni ollut, mutta onpa joskus käynyt niinkin, että vasta juhlissa tai niiden jälkeen on käynyt ilmi, että jollain olikin ollut jokin merkkipäivä, joka naamioitiin esimerkiksi kesäjuhliksi.

Joskus taas synttärit tai tupaantuliaiset on järjestetty juhlakalulle täysin yllätyksenä. Viimeksi näin kävi kesäkuussa 30 vuotta täyttäneelle serkulleni. Valitettavasti emme vain päässeet itse silloin juhliin mukaan.

En voi kuin toivoa, että pysyn itse yhtä hyväkuntoisena, virkeänä ja elämänhaluisena kuin kahdeksankymppiset isovanhempani tai muut juhliin saapuneista vanhuksista.

IMG_2073.jpg

Ehkä se johtuu juuri siitä, että he ja heidän läheisensä ovat niitä juhlaihmisiä.

IMG_2027.jpg

Eppu ei ole juhlakoiria

Kommentit (13)
  1. Marsupilami
    9.8.2013, 18:14

    Satunnaisesti blogiasi lukevana on pakko nyt kommentoida ja kehua. Sulla on mahtava kerrontatyyli ja mielenkiintoisia aiheita blogissasi. Mutta päälimmäisenä ihailuni kerää tyttäresi. Todella kauniin ja herttaisen näköinen lapsi, varsinkin tuossa kuvassa kun hän kuikuilee söpösti nurmikolla. Olet onnekas 🙂

    1. Voi kiitos paljon! Se oli kauniisti sanottu. Niin olen.

  2. Ihanat juhlat ja paikka näin ulkosuomalaisena kuvat koskettaa saa melkein suomi ikävää aikaa:) on hienoa et tapaatte sukua noin:)

    1. Liian harvoin tulee kyllä tavattua. Ja sitten on sitäkin sukua, jotka eivät järjestä juhlia, ja heitä tulee tavattua vielä vähemmän.

      1. Meillei ole sukua paljon täällä
        isovanhemmat asuu eri maissa.
        Niin siksi hienoa et tapaatte edes joskus suvun kans:P.

        Ede@
         

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *