Ja niin päättyi vauvauinti

Vauvauintikausi on nyt ohi. Oikeastaan se päättyi meillä jo pari viikkoa sitten, sillä toukokuu näytti niin kiireiseltä, että peruimme paikan toukokuun puolivälistä eteenpäin. Eikä se jatku enää syyskaudella taaperouintina.

Tyttö ei siis missään vaiheessa innostunut uimisesta, kuten kirjoitin aiemminkin. Uintikerroista tuli lähinnä kumiankkojen imeskely- ja vedessähalailutuokioita. Sukeltamisesta ei tullut mitään, joten sitä ei edes yritetty viimeisinä kuukausina. Tyttö kuitenkin näytti nauttivan vedessä olemisesta, joten jatkoimme uimista. Tai jotain sen kaltaista. Kelluimme myös sellaisilla kelluvilla levyillä, piilotimme palloa veden alle ja leikimme karusellia: äiti pitää toisesta kädestä ja jalasta ja isä toisesta, ja sitten mennään pyörivällä liikkeellä ylös ja alas.

Vaikka meille sanottiin, että sukeltaminen ei ole vauvauinnin pääasia, alkoi näyttää, että mihinkään muuhun ei saa ohjausta. Vaikka se pelkkä vedessä oleminenkin oli kivaa, ei siitä viitsi maksaa lähes kahtakymmentä euroa kerralta.

Kuulimme kaverilta hiljattain, että toisessa paikassa oli erilaisia teemakertoja ja myös enemmän yhteisiä leikkejä. Meillä yhden alku- ja yhden tai kahden loppuleikin lisäksi teemana oli lähinnä: ”No, mitenkäs se sukellus?” Ei sukelleta. ”Noo, sitten vaan leikitään.” Eli: tehkää sitten vaan jotain.

Täytyy sanoa, että lopputulos harmittaa.