Joko teillä?

Vanhemmuus tuntuu olevan jatkuvaa huolta siitä, onko lapsi varmasti kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Tai vähintään yhtä nopeasti kuin muut.

img_4829.jpg

Ja voi sitä huolta, kun lapsi onkin keskimääräistä pienempi. Tai kun hän ei osaa kontata, vaikka suurin piirtein samanikäinen vauva kävelee jo tukea vasten. Tai kun jollain toisella vauvalla on jo ties kuinka monta hammasta, ja meillä odotellaan vasta sitä ensimmäistäkin.

Järki sanoo samaa kuin neuvolan terveydenhoitaja: lapset ovat yksilöllisiä ja kehittyvät eri tahtiin. Tunne kuitenkin huutaa vielä kovempaa: ”Kyllä sen pitäisi jo tapailla ensimmäisiä sanoja! Istumaankin piti oppia jo kauan sitten!”

img_4831_-_version_2.jpg

Kun joku esittää viattoman kysymyksen: ”Joko teillä osataan pinsettiote?”, se kääntyy kuulijan mielessä muotoon: ”Eikö teillä vieläkään osata pinsettiotetta?”

Rouva vastasi muuten ystävättärelleen tähän kysymykseen: ”Ei, ei vielä” samalla kun tyttö poimi leivänmurusia pöydältä kauniisti pelkillä peukalolla ja etusormella. Siis pinsettiotteella.

img_4832_-_version_2.jpg

Oikeastaan parasta olisi, ettei edes tietäisi, että lapsen pitäisi osata jotain jossain vaiheessa. Me emme esimerkiksi olleet kuulleetkaan, että taputtaminen on taito, joka opitaan tietyssä iässä. Kun Rouvan ystävätär kertoi, että heillä ei vielä osata taputtaa, Rouva keksi saman tien uuden huolenaiheen. Meilläkään kun ei vielä silloin osattu taputtaa. Nyt osataan. Ja annetaan ylävitosia.

img_4834.jpg

Olisihan se tietysti kivaa kehuskella, miten oma lapsi osaa jo sitä sun tätä, mutta tytsy ei tosiaan ole missään kehityksen etujoukoissa. Mitään oikeaa huolenaihetta ei kuitenkaan ole. 

Ja sitten välillä otetaan yhtäkkiä monta edistysaskelta kerralla. Yksi tällainen otettiin eilen kirjaimellisesti konttausasennossa. Vauva siis keksi, miten kontataan. Tänään vauva keksi laittaa takapuolen maahan ja siirtää jalat etupuolelle.

Oi, miten hyvin siitä ylettääkään tuohon sohvapöydälle!

img_4835_-_version_2.jpg

img_4837_-_version_2.jpg

Joko teillä istutaan?

Kommentit (39)
  1. Kaikkien kavereiden vauvat kääntyy jo selältä mahalleen, mutta meidän tyttö ei, väkisinki sitä pohdiskelee. Se on vieläpä vanhempi. Ehkä pitäis vaan lopettaa huolehtiminen. Helpommin sanottu kun tehty.

  2. Katariinakia
    4.2.2013, 06:58

     

    Voi miten tuttua! 🙂 ystävieni lapset ovat olleet supernopeita kehittyjiä, liikkuneet aikaisin, puhuneet aikaisin. Olen myös itse kävellyt puolivuotiaana sohvapöydän reunaa pitkin ja puhunut jo puolitoistavuotiaana täydellisiä pitkiä lauseita. Olenkin ottanut tätä samaa stressiä meidän tyttömme kanssa, jolla ei tunnu olevan kiire minnekään. Vielä muutama viikko sitten tyty voi köllötteli – ja äiti meinasi repiä hiukset päästään. ”Liiku jo!!”.
    Pitää varoa mitä toivoo. Eräänä päivänä tyttö lähti ryömimään. Pari päivää myöhemmin hän nousi itse istumaan. Viikkoa myöhemmin neiti keksi miten kontataan ja toissapäivänä hän nousi seisomaan. Kaikki kahdessa viikossa!
    Ei sen liikkumisen kanssa olisi 8kuisella ollut mikään kiire, ei todellakaan. Äiti se täällä vain stressasi, kun ei osattu. Nyt äiti saakin äkkiä stressata kaikesta mihin tyttö ylettää – enää ei sovi unohtaa sitä kahvikuppia sohvapöydälle 🙂
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *