Joululoma lähestyy ja verenpaine nousee

On taas se aika vuodesta, kun voi tuntea verenpaineensa nousevan. Saimme tänään tiedon päiväkodin poikkeusaukioloajoista joulun tienoilla. Päiväkoti sulkeutuu perjantaina 19.12.2014 ja avautuu vasta loppiaisen jälkeisellä viikolla 12.1.2015. Se on siis suljettuna kolme viikkoa. Arkipyhiä tälle välille osuu viisi, eli nyt meidän pitää miettiä, mitä teemme lapselle kymmenenä jäljelle jäävänä päivänä.

Viimeksi, kun puin samaa ongelmaa keväällä, minua ojennettiin, että pitäähän päiväkodin työntekijöidenkin pitää joskus lomaa. Tietysti pitää. Mutta onko lomaa todella kahdeksan viikkoa vuodessa: kuusi kesällä ja kaksi talvella?

Selitys näille aukioloille on tietysti, että lapsia on näinä päivinä hoidossa vähemmän kuin tavallisesti, joten kaikkia päiväkoteja ei kannata pitää auki. Mutta minä kyllä väitän, että tässä on kyse myös itseään toteuttavasta ennusteesta. Jos päiväkodin ilmoitetaan olevan kiinni, monet myös keksivät jonkin oman varahoitopaikan, ainakin kokeiltuaan kaupungin varapäiväkotia kerran.

Niin, kyllähän kaupunki tarjoaa varapäiväkodin. Tyttö oli sellaisessa kaksi viikkoa kesällä. Kun hänet vietiin sinne ensimmäisenä aamuna, vastassa ei ollut yhtään tuttua hoitajaa. Joka päivä hänet oli puettu vääriin vaippoihin (ja jostain syystä iltapäivisin hänelle oli vedetty pikkuhousut vaipan päälle). Hän jäi aamuisin itkemään, ettei halua jäädä päiväkotiin, mitä ei ole käynyt koskaan omassa päiväkodissa. Meille jäi myös vähän epäselväksi, noudatettiinko päiväkodissa tytön kasvisruokavaliota, sillä hoitajat kertoivat useana päivänä, miten hyvin oli syöty jotain liharuokaa.

Vielä myöhemmin syksyllä, kun ajoimme tämän varapäiväkodin ohi, tyttö huudahti takapenkiltä: ”Ei halua kesäpäiväkotiin.” Myös muut vanhemmat, joilta tiedustelin kokemuksia, pyörittelivät päitään ja sanoivat, etteivät kyllä toista kertaa tuo sinne lastaan.

No nyt tätä samaa paikkaa tarjotaan siis varahoitopaikaksi, emmekä näe, että se on todellinen vaihtoehto. Lisätään tähän vielä se, että kyseinen päiväkoti sijaitsee vielä kaeumpana kodistamme kuin varsinainen päiväkoti, joka sekään ei sijaitse samassa kaupunginosassa, jossa asumme.

No mitäs siis nyt? Kaupungin varahoitopaikkaa, sitä todennäköisempää, ei siis voi ainakaan harkita. Toinenkin varapäiväkoti on ilmeisesti olemassa, mutta en ensinnäkään tiedä, onko mahdollista toivoa, että lapsi pääsee juuri sinne ja toisaalta entäpä jos tyttö ei viihdy sielläkään? Isovanhempia emme voi käyttää eikä muitakaan varahoitopaikkoja ole omasta takaa. Vaikka käyttäisimme kaikki jäljellä olevat lomapäivämme tähän, ne eivät kata kaikkia päiviä. Ja ei, en pidä vaihtoehtona myöskään sitä, että pidämme Rouvan kanssa lomamme eri aikoihin ja kyhjötämme ne kallisarvoiset ja vähäiset vapaapäivämme kotona.

Nyt vaihtoehtoina lienee joko palkata yksityinen hoitaja tai ottaa palkatonta vapaata. Tai ehkä molempia. 

Jos joku aikoo nyt ihmetellä, miksi nillitän tällä asialla vain täällä blogissa, niin voin kertoa, että tämä sama valitus lähtee myös kaupungin varhaiskasvatuksen johtoon huomenna. Ehkä se vaikuttaa asioihin, todennäköisesti ei. Lapsi on kuitenkin vielä viisi vuotta päiväkodissa, joten nyt jo kiristää ajatus siitä, että tämä sama asia on edessä joka vuosi kouluun saakka kaksi kertaa vuodessa. Nyt varmasti joku haluaa taas kommentoida, että näin se on aina tehty heilläkin ja että odottakaas kouluaikoja, sitten se vasta vaikeaa onkin. Ehkä niin. Ei kai se silti tarkoita, että niin sen kuuluu olla aina ja asialle ei voi tehdä mitään.