Jyrkkä ehkä

Tapani puhua lapsen kanssa ei ole vain tahattoman ärsyttävä (ks. Noni-bingo) vaan toisinaan myös tietoisen epämääräinen.

Jos lapsi kysyy lupaa tehdä vähän myöhemmin jotain, joka ei itsestäni ole hyvä ajatus, välttelen kaikin tavoin ei-sanaa ja jätän vain asian avoimeksi.

IMG_9235.jpg

Kuva ei liity aiheeseen mitenkään

  • ”Saisinko laittaa illalla juhlamekon?” – No sun pitää kysyä äidiltä.
  • ”Voidaanko ottaa ruoan jälkeen jälkiruokaa?” – Mmm… no riippuu vähän siitä, miten reippaasti syöt.
  • ”Voidaanko mennä huomenna leikkipuistoon” – Niin, en oikein tiedä.
  • ”Voisinko katsoa sitten Halinalleja?” – Hmm, jaa, ehkä myöhemmin. 
  • ”Saanko minä sitten laittaa kotona ballerinat jalkaan?” – No, katsotaan.

Ja niin edelleen.

  • ”Mentäisiinkö..?” – Hmmm…
  • ”Saisinko..?” – Nggg…

Kaikista ehkä-mahdollisesti-tuskin varianteista ehdoton lempparini on  katsotaan, joka jättää aivan kaiken auki. 

Tällä toivon tietysti välttäväni jyrkän ein aiheuttaman miksi-kysymysten tulvan, konfliktin ja rauhanneuvottelut. Sitten toivon, että lapsi ehtii unohtaa asiansa ennen kuin tulee aika katsoa asiaa.

Mutta harvoinpa näin käy. 

Kommentit (13)
  1. Mä olen muuten tämän jutun kirjoittamisen jälkeen yrittänyt aktiivisesti olla käyttämättä sekä ”nonia” että tuota ”katsotaan”. Ja se on välillä vaikeaa, varsinkin silloin kun lapsi ei usko eitä kymmenennelläkään kerralla ja vain jatkaa jankuttamista…

    1. Aikanaan (muutama vuosi sitten) kun kasvatusalaa opiskelin, painotettiin opetuksessa, että ”katsotaan” on ehdottomasti kielletty sana kasvattajan suusta.

  2. Katsotaan on ihan kauhea, verenpaine kohoaa edelleenkin sen kuulessani. Äitini käytti sitä AINA kun olin pieni ja ai että kun ärsytti. 🙂 Yritän itse lasten kanssa vältellä sitä kuin ruttoa mutta kyllä se on vaan aika helppo oljenkorsi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *