Kaivataan kokemuksia potkupyöristä
On tullut aika täyttää yksi tytön suurista toiveista. Ei sitä omaa puhelinta vaan se toiseksi suurin haave: pikkupyörä. Tarkemmin sanottuna potkupyörä.
Tyttö on puhunut "omasta pikkupyörästä" viime kesästä lähtien, ja ajattelimme hankkia sellaisen kolmevuotislahjaksi keväällä. No, kevät näyttääkin jo tulleen, joten mitäpä sitä sinne toukokuulle odottelemaan?
Itse havahduin tuollaisen potkupyörän olemassaoloon ensimmäisen kerran joskus viime vuonna. Ehkä sellaisia on ollut jo minun lapsuudessani, mutta pyöräilemään olen kyllä opetellut sellaisten ikävien apupyörien kanssa. Pyörä keinahteli epämiellyttävästi puolelta toiselle, ja välttelin pyöräilyä oikeastaan kahdeksanvuotiaaksi asti.
No mutta, saimme tänään kokeilla naapurirapun pojan puista Like Bikea, ja tyttö oli kokemuksesta riemuissaan. Ei se kuitenkaan aivan helppoa ollut, ja lapsi oli pyörän kanssa kyljellään vähän väliä.
Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kosketuksemme potkupyörään, joten nyt ajattelin tiedustella kokeneemmilta, että:
- Minkälaisia kokemuksia on tällaisesta tai jostain toisesta pyörästä?
- Onko jotain väliä sillä, onko pyörä puuta vai metallia?
- Mitä ylipäänsä pitäisi ottaa huomioon pyörää valitessa?
- Minkäs ikäisenä sitä sitten siirrytään oikean pyörän satulaan..?
Kommentit
Meillä 2-vuotias potkuttelee jo aika taitavasti Striderilla. Isoin ero puiseen potkupyörään taitaa sen osalta olla huomattavasti kevyempi paino eli on lapsen helpompi käsitellä, esim. nostaa pystyyn. Lisäksi säätömahdollisuudet ovat mielestäni tärkeitä. Potkupyörällä kun voi alkaa harjoitella jo 1,5-vuotiaana ja toisaalta sillä voi olla käyttöä montakin vuotta. Toisaalta puiset pyörät ovat ainakin omaan silmääni paremman näköisiä. Normaaliin pyörään siirtymisen ajankohdasta en osaa sanoa. Ilmeisesti potkupyörä valmistaa siihen apupyöriä paremmin.
Joo meilläkin valittiin Strider kun jalat saa kyytiin ja voi nousta seisomaan. Eron kyllä huomaa kun ensimmäisellä lapsella oli käytössä naapurin vanha puupyörä, niin se tosi raskas sekä kömpelö verrattuna tähän uuteen. Nyt isoveli on kateellinen ja haluaa myös leikkiä potkupyörällä :D kerrankin näin päin!
Meillä tyttö sai potkupyörän 2,5 vuotiaana. silloin ei oikein jaksanut metallirunkoista vielä itse ajaa. Oli vähän pätkäkin siihen. Mies teki siihen sitten matalemman satulan ja asennettiin siihenkin sitten apupyörät. sillä mentiin eka kesä. Sitten päälle kolmevuotiaana oppikin potkuttelemaan sillä yhdessä päivässä.
Apupyörillä yritti sitten viime kesänä 4,5 vuotiaana polkea tavallista pyörää, mutta eihän siitä mitään tullut, koska oli oppinut jo kallistumaan pyörän liikeiden mukana. Polkea osaa siis tavallista pyörää, mutta likkeelle lähtö on vielä haastavaa. Nyt sitten 5 vuotiaana odotellaan, että pyöräilemään lähtökin alkaisi onnistua. Pikkuveli nyt 2,5v nimittäin napanneen tuon potkupyörän kyllä itselleen. Viime kesänä kaksi vuotiaana jo potkutteli apupyörien kanssa sillä.
Materiaalista en osaa sanoa muuta kuin että metallinen kestää. Meillä on ihan teräsrunkoinen. Ilmakumipyörät rullaavat hyvin hiekalla ja soralla asvaltista puhumattakaan.
Meillä on potkupyörä (stadiumista, metallirunkoinen) ollut käytössä lapsella kaksivuotiaasta lähtien, meno on ollut vauhdikasta alusta alkaen. Välillä sai ihan juosta, että perässä pysyi. Nelivuotiaana siirtyminen polkupyörään kävi miltei lennossa. Ehkä liiankin helposti, pyöräily kun on vielä aika holtitonta :)
Puisista pyöristä ei ole kokemusta, mutta kannattaa varmaan kiinnittää huomiota pyörän painoon -aina välillä kun menopeliä saattaa joutua kantamaan kainalossa, jos muksulta energiat loppuu kesken kaiken...
Samoin meillä 2,5v lähti potkuttelemaan (mun kokemuksen mukaan lähipiiristä ihan mikä tahansa potkupyörä ajaa asiansa. Tärkeintä että sen saa tarpeeksi matalaksi pienelle 2-vuotiaalle) ja ihan hirveetä vauhtia meni 3-4 vuotiaana, ja siinä vajaa 4v vaihdettiin lennosta polkupyörään. Lähti ihan heti liikkeelle ja sen jälkeen on pyöräillyt hienosti kun ollaan koko perhe vaikka lähdetty parin kilsan päähän uimarantaan jne. Liikkeellelähtökin alkoi sujua viikossa, kuten myös pysähtyminen. Isosiskollaan sen sijaan takkusi pitkäänkin (vaikka oli potkupyöräkin käytössä) mutta toki hänkin suht nopeasti oppi. Meillä ton like-a-biken metalliversio. Kaverit (siis minun - joiden lapsilla joku muu merkki) ovat maininneet että siinä näyttää olevan sellanen kiva ominaisuus että se joustaa, ja on sen takia kai mukava maastossa... en sit tiedä. Mun lapset on tykänneet.
Meillä poika sai aikanaan kesällä kaksivuotislahjaksi potkupyörän, Puky-merkkisen. Eka kesä meni totutellessa, tokana kesänä hän potkutteli jo vauhdilla ja seuraavana keväänä (ollessaan siis vajaa neljä vuotta) kokeiltiin oikealla pyörällä. Ilman apupyöriä siis. Viikon verran sain seistä vierellä ja hokea, että muista polkea, sitten se oppi. Eikä ole edes motorisesti kovin lahjakas poika muuten, mutta kun oli potkupyörän kanssa oppinut tasapainon, ei polkemisen lisääminen sitten ollutkaan enää hankalaa. Sanoisin siis, että nyt jos minkä ikäisenä kannattaa potkupyrä ostaa! Meillä pikkusisko (aivan kohta 3 vee) potkutteli jo viime kesän veljen vanhalla Pukyllä. Ensi kesä mennään varmaan vielä sillä, mutta sitten voitaneen jo vaihtaa oikeaan peliin.
Kannattaa huomioida se, että satulaa ja ohjaustankoa saa nostettua, on nimittäin lapsi (meillä ainakin) syksyllä jo paljon pidempi kuin keväällä.
Puky on mun suosikki.
Meilläkin käytössä Pukyt. Poika 1,5- potkutteli sillä toissa kesänä ja viime kesänä täyttä päätä. Nyt myytiin pois ja omi isosiskon isomman Pukyn, joka jäi, kun tyttö siirtyi polkupyörään. Kaiken kaikkiaan nerokas koko potkupyörä...meillä päiväkotimatkat sujuneet hienosti, kun ennen sai raahata "jalattomia" kävelijöitä kotiin/päiväkotiin :)
Nyt sunnuntaina 3 täyttävä tytär ei innostunut potkupyörästään viime keväänä. Kokeili pienen pätkän, sanoi, että pyörä kaatuu eikä suostunut enää koskemasnkaan pyörää.
Puky-kauppias suositteli, ettei saa ostaa liiam isoa potkupyörää, jalan pituus (haara-kantapää) tulee olla sopiva.
Harmitti, ajattelin, että ois ollut kiva, joka puolelta sitä suositeltiin. Myytiin pois, varastossa odottaa pyörä appareilla, saas nähdä, miten sen käy.
Hei! Meillä on vähän nuorempi tyttö kuin teillä ja käytössä metallirunkoinen Puky Board. Viime kesänä sillä jo mentiin tosin aika rauhallisesti, mutta nyt vauhtia riittää. Luin pyörää hankkiessa, että tuo Puky board olisi lapselle helpompi käsitellä kuin puinen potkupyörä. Meidän on tilattu Saksasta ja maksoi muistaakseni noin 80 euroa.
Puiset on kivan näköisiä mutta käsittääkseni ei niin hyvät ajaa. Puky on kait se "paras" ja tietty kallein, meillä viime kesänä 2 vuotiaalle ostettiin pienempi Kettler speedy, vähän halvempi mutta oikein hyvä. Kettlerissä ei ole paikkaa mihin nostaa jalat liukumisen ajaksi mutta en tiedä käytäisikö tuo sitä edes. Pari varoitusta kokemuksesta: kengän kärjet kärsii aika lailla että ei kannata uusilla nahakengillä lähtee liikkeelle ja noilla pääsee siis todella kovaa :) mutta oli hyvä ostos kyllä, suosittelen!
joo, opetin tyton ihan alusta pitaan koko jalkapintaa jarruna. Parempi jarrutus varsinkin jos on liukasta ja aitin ei tarvii koko ajan ostaa uusia kenkia...
Meilläkin on Kettler Speedy. 10-tuumainen oli just passeli pienelle vajaa 2-vuotiaalle viime kesänä harjoitteluun. Perehtyessäni potkupyöriin tuo Kettlerin pyörä oli halpa, Saksassa hyvin testeissä menestynyt ja kevyt. Tyytyväisiä ollaan oltu. Nyt tytär on vajaat 3v. ja potkupyöräkausi tältä vuodelta aloitettiin viikko sitten (nostamalla satulaa reilusti). Lujaa viilettää niinkuin viime kesänäkin. Ostettiin myös 12" fillari, että harjoitellaan pitkkuhiljaa polkemista (tytär on haaveillut isojen pyörästä pitkään), yhden kerran kokeilulla ei vielä ihan viiletetä eteenpäin, mutta eiköhän kevään edistyttyä polkemisen salatkin paljastu (joo ja koska potkuttelun kanssa tasapaino on hallussa, niin ilman apupyöriä meillä harjoitellaan). Sellainen huomio muuten että kun potkupyörät painaa tyypillisesti 3-5kg, niin hitsi kun tollainen normi 12" fillari painaa (noin 10kg, samanverran kun mun oma pyörä). Meinasin ensin hankkia laatufillarin, mutta kun 12" tuuman fillarin käyttöikä on ehkä tää tuleva kesä, niin ostetaan parempi (ja kevyempi) pyörä seuraavaksi kesäksi.
Mutta joo tosiaan, Kettlerille äänet tältä suunnalta. Sekin on kiva Pukyyn nähden ettei joka kaverilla ole samanlaista ;) Teidän tytölle kyllä ostaisin isomman mallin, kun ikää on jo sen verran. Meidän valinta oli viime vuonna toi 10" koska isommalla potkuttelu ei olisi edes onnistunut kun jalat ei olisi ylettäneet maahan.
Erittäin hyviä kokemuksia esikoisen kanssa! Vähän yli 2-vuotiaana aloitti potkupyörällä, ja viime kesänä ajeli jokusen viikon polkupyörällä apupyörien kanssa ja vähän ennen 4-vuotissyntymäpäivää oppi ajamaan ihan oikeasti. Siirtymä ilman appareita ajoon tapahtui valehtelematta 10 minuutissa - kun potkupyörän kanssa on jo oppinut hallitsemaan tasapainon, loppu käy nopeasti.
Nykyään potkupyöriä on niin monelaisia, etten tiedä mikä olisi paras. Meidän on sukulaisilta saatu vanha, varmaan ensimmäisiä malleja mitä on ollut tarjolla.
Minäkin pitäisin painoa, tai siis keveyttä, tosi tärkeänä. Lapsen helpompi hallita kevyttä ajopeliä ja haavereiden sattuessa ei ainakaan painava pyörä ole lisävahinkojen aiheuttaja. Ainakin itse joutui välillä myös kanniskelemaan potkupyörää esim. julkisissa tai lapsen heittäytyessä yllättäen hankalaksi. Jokaisella grammalla on merkitystä, jos kannettavana on yhtäkkiä ostoskassien lisäksi 15 kg lapsi ja sen pyörä...
Ja kun hommassa pääsee jyvälle, niin ne kyllä pääsee oikeasti siis potkupyörälläkin aika lujaa. Tosi lujaa.Varsinkin alamäissä!
Tiedän jo kolmivuotiaina ihan polkupyöräilemään oppineita, mutta potkupyörä on usein hyvä vähintään rinnalla. Vaikka silläkin pääsee lujaa, niin ei ehkä sit kuitenkaan ihan yhtä lujaa kuin oikealla polkupyörällä, mikä ei välttämättä ole liikenteen seassa aina pelkästään huono asia.
Meidän molemmat lapset potkuttelivat komposiittirunkoisella FirstBikellä. En tiedä, myydäänkö si enää, mutta oli aivan loistava peli. Satulaa pitää voida säätää, aluksi pitää jalkojen ylettyä tukevasti maahan. Molemmat aloittivat 2-vuotiaina potkuttelun ja ajoivat tavallista pyörää ilman apupyöriä reilusti ennen 4-vuotissynttäreitä. Päivässä oppivat pyöräilyn molemmat, kun tasapaino oli jo tosi hyvä potkuttelusta ja vauhtikin tosiaan jo juoksuvauhtia. Ostakaa ehdottomasti kevyt polkupyörä. Idea on, että lapsi pystyy nostamaan sen itse maasta ja jatkamaan menoa. Ja jos alkaa kesken lenkin kiukuttaa, aikuisen pitää voida kantaa se yhdellä kädellä kotiin (ja toisella lapsi). Aivan mahtava keksintö kyllä potkupyörä, varmaan ihan paras lastentarvike joka meillä on ollut. Hyvänä kakkosena pyörän peräkärry. Ja parin vuoden päästä sitten peräpyörä!
Meillekin tuli FirstBike vuonna 2010, pojan ollessa 2,5 - 3 v. Pyöräilyn tasapaino tuli potkupyörällä hienosti haltuun ja apupyörävaiheita ei sen ansiosta tarvittu, poika oppi "oikean" polkupyöräilyn ilman tukea 4,5 -vuotiaana.
Nyt FirstBike on pojan pikkusiskolla, joka ajoi sillä viime kesänä 3-vuotiaana jo melkoisen kovaa. :) Yritämme opetella tytön kanssa "oikean" pyöräilyn ensi kesänä, jolloin on vastaava 4,5 -vuoden ikävaihe menossa kuin pojalla oli pyöräilyn oppiessaan.
Muista pyörämerkeistä en tiedä mutta meidän kokemustemme perusteella sanoisin, että merkistä riippumatta potkupyörän hankkiminen on erittäin hyvä ja pyöräilyn oppimista nopeuttava idea.
Ostettiin kevyt metallinen pyörä viime kesänä kun tyttö oli 2,5v. Alku lähti hitaasti, mut sit kun hokas, niin potkutteli innoissaan. Nyt harjottelee polkupyörällä ilman apupyöriä ja sujuu jo suht. hyvin. Ilmeisesti helpompi oppia ajamaan tommosen potkupyörän avulla.
Me ollaan ajateltu hankkia 2v. pojalle Puky, koska runko on siinä kaikista matalin keskeltä. Onnistuu kyytiin hyppääminen ehkä helpommin kuin muissa malleissa.
Voitettiin kilpailusta puinen potkupyörä vuosi sitten. Viime kesänä 2v synttäreiden aikaan vielä liian vaikea, eikä kiinnostanut, mutta nyt 2v8kk rakastaa potkutella. Puinen on mielestäni todella kevyt kantaa ja kaunis. Meidän mallissa korkeutta voi myös säätää. Parin viikon kokemuksella voin sanoa, että potkuttelutaito kehittyy vauhdilla, kun motivaatiota riittää. Meillä on ollut kuitenkin myös rattaat vielä mukana, jos pidemmälle lähdetään. Lähipuistoihin ollaan menty pelkän pyörän kanssa. Tuntuu tosi turvalliselta menopeliltä.
Strider on kyllä ihan älyttömän hyvä! Kevyt, kestävä ja säädettävissä helposti 1,5-5 -vuotiaalle. Arvostamme myös hyvää ergonomiaa (esim. ohjausta ei rajoiteta, "jalkateline" toimiva) sekä tarvittaessa saatavilla olevia lisävarusteita. Meillä melko lyhyt 2-vuotias käsittelee Strideria jo todella näppärästi, suositukset täältä!
Meillä hankittiin pojalle viime kesänä Puky- merkkinen potkupyörä herran ollessa hieman vajaa 2- vuotias. On kyllä tykätty hankinnasta niin vanhemmat kuin lapsikin. Ehdottomasti plussaa tulee pyörän hyvistä säätömahdollisuuksista, sillä sekä ohjaustanko että satula on säädettäviä. Pyörän runko on keskikohdasta kivan matala niin pienenkin ajelijan on helppo hypätä kyytiin ja pois, ja pyöränrunkoja saakin muutamassa eri korkeudessa pyöräilijän pituuden mukaan. Vaikka on kyse metallisesta rungosta niin eipä se ihan hirmuisia paina, sillä meillä ainakin poika saa itsekin nostettua kaatuneen pyörän ja onpas tämä äitikin jaksanut kantaa vaivatta pyörän toisessa kainalossa ja väsähtäneen pyöräilijän toisessa :). Jo viime kesän aikana poika oppi melkoiseksi hurjastelijaksi pyörän kanssa ja monesti nostaakin vain jalat ilmaan ja antaa mennä niin, että heikompia hirvittää eli tasapainoa on kehittänyt mukavasti, joten uskoisin melkein, että normipyörään sitten aikanaan siirrytään ilman apurattaita.
Jos haluaa oikeasti pyörän, missä on ominaisuudet kunnossa, strider on vaan paras. Viime keväänä selvittelin netin syövereitä ilta toisensa perään ku oli oman potkupyörän hankkimisen aika 3v-synttäreitä ajatellen, ja tuohon päädyttiin.
Tyttö oppi aika lailla heti etenemään vauhdikkaasti ja liukumalla, ja sillä on menty metsäretkelläkin juurakoiden yli. Säätövara satulassa ja ohjaustangossa on suurimpia, jollei suurin. Paikka jaloille löytyy satulan alta, mikä pitää painopisteen oikeana (toisin kuin vaikka pukyssä) ja metallirunkoinen on, mutta Todella kevyt (ja helpon mallinen) kantaa. Keveyden takia sillä on myös helppo harjoitella! Nyt juuri 2- vuotta täyttänyt pikkuvelikin osaa jo "kävellen" ajaa pyörällä, kun ollaan kerran kokeiltu sisätiloissa.
Ainut mikä ennen ostoa mietitytti oli ilmakennopyörät, kun mielikuvissa ilmakumipyörät rullaisivat paremmin. Ilmakumipyörät on kyllä saatavana lisävarusteena, mutta käytännössä huomasimme tytön etenevän niin nopeasti ja kevyesti kennorenkaillakin, ettei niitä sittemmin ole kaivannut.
Striderin sivuilla on myös aika arkijärkistä infoa potkupyörän hankintaan ja valintaan liittyen, kannattaa lukaista. Vaikka on firman omat sivut, niin mielestäni aika järkeenkäypiä ajatuksia! http://www.stridersuomi.com/
Vahva suositus striderille!
Ja vielä jatkaisin, että nyt on tarkoitus hankkia oikea pyörä rinnalle 4-vuotiaalle. Todennäköisesti sillä pyöräily sujuu aika nopsaa. Tasapaino kun on hallinnassa, ja puistossa on kolmepyöräisillä polkenut jo pari kesää.
Potkupyöräily jatkuu varmasti silti tietyissä tilanteissa.
Ja puisen minä olisin halunnut, ovat niin kivan näköisiä. Liikunnallisuutta tukevat asiat (ja säänkesvyys) ajoivat kuitenkin edelle, kun kyseessä on pyörä.
Potkupyöristä mulla ei ole varsinaista asiantuntemusta, kuin keskustelupalstoilta. Tutkimukseni mukaan hoteinta hottia on islabikes rothan, jota ei tällä hetkellä saa Suomesta. Näitä liikkuu välillä fillaristien kirppissivulla, josta ne myydään nopeasti. Seuraavaksi tulisi ehkä specialized hot walk. Sitten early rider. Puky on ihan perushyvä ja todella suosittu, näitä liikkuu kirppiksillä paljon. Musta vaikuttaa hankalalta että niitä on niin montaa kokoa - ikään kuin sitä pitäis vaihtaa jatkuvasti. Puiset on kauniita, mutta häviää kestävyydessä.
Annan ääneni Striderille, on vaan mielestäni paras monipuolisuudellaan. Jossain testissä (lapset kokeilivat) tuollainen puinen jäi viimeiseksi, kun sen ohjaus ei yltänyt samalle tasolle kuin metallirunkoisten. Strideria siihen testiin ei oltu otettu, mutta sen voitti muistaakseni Puky. Me itse päädyttiin Pukyn sijasta Strideriin sen takia, kun Striderilla on tosiaan vain yksi pyörä, jota sitten kasvun mukaan säädetään.
Ajankohtainen aihe täälläkin! Jätettiin viime kesä hankkimatta kun tyttö viiletti potkulaudan kanssa. Nyt toiveissa on myös pyörä ja viime kesänä kokeilimme että potkupyöräily kyllä onnistuu vaikka kokeilemamme pyörä olikin painavan sortinen. Painottaisin siis keveyttä kuten aiemmissa kommenteissa on sanottu. Olen puntaroinut, että potkupyörä vai polkupyörä, sillä tyttö yllätyksekseni menee sutjakkaasti myös polkupyörällä kun nappasi sellaisen snadi stadin liikennepuistossa alleen. Kokemukset oikean ajon oppimisesta ja potkupyörästä kuitenkin aika houkuttelevia.
Strider, ehdottomasti. Ei tarvitse ostaa joka vuosi uutta. Meillä samanikäinen tyttö kuin teillä, ja potkii menemään ihan hulluna. Joululahjaksi tyttö sai pyörään sopivat sukset mitä myydään lisäosana. Huippua!
Meidän napero sai viime kesänä (reilu 2vee) ekan polkupyöränsä, joka oli tietty vähän liian vaikea ohjata noin pienelle, mutta eiköhän me se tänä kesänä saada liikkeelle! Siinä on vanhemmalle takana se sellanen tanko mistä voi pitää kiinni/työntää, mikä on sinänsä kätevä, mutta jos lapsi ei osaa ohjata pyörää niin ei siitäkään paljon apua ole siinä pyöräilyssä. Hän on pitkin vuotta muistanut pysyä pyöränsä perään ja nyt vaan ootellaan että jäät ja lumet sulais poies.
Meillä - ja kaikilla muillakin taloyhtiön lapsilla - käytössä Puky. Tyttö innostui siitä aika tarkkaan 2-vuotiaana viime syksynä. Viikon harjoittelun jälkeen osasi jo alamäet tasapainotella jalat ilmassa. Onneksi uskallus ihan isoimpiin mäkiin ei riitä. :D
Nyt ollaan pari viikkoa verestelty muistoja ja ihan vielä ei "lähde", johtunee ainakin osittain toppavaatteista...
Mutta siis tosi nopeasti se tasapaino löytyy, toisin kuin ehkä niiden apupyörien kanssa :)
Meidän tytölle ostettiin viime kesänä (täytti 3v.) ja sillä mennään tuhatta ja sataa. :) Seuraavaksi olisi sitten vuorossa tavallisen polkypyörän osto. Tosin pelottaa jo valmiiksi miten kovaa sillä sitten mennään!
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/17/nopsa-kick-ja-puky-potkupyorates...
Meillä hankittiin 2-vuotiaalle kolmipyörä. Ajeli sen kanssa talven sisätiloissa, keväällä siirryttiin ulos. Oppi polkemaan kovaa vauhtia ja jarruttamaan.
Tavallisen pyörän apupyörillä sai talvella 4-vuotiaana, ja sen kanssa sai taas mummulassa pyöräillä sisällä. Keväällä pyörän kanssa ulos. Oli tarkoitus ottaa apupyörät pois kun kesäloma alkoi, mutta meillä jäi pyöräilyt siltä kesältä juhannukseen, kun lapsi mursi kätensä.
5-vuotiaana oppi sitten parin harjoituskerran jälkeen pyöräilemään ilman appareita. Ja meidän lapsi ei ole motorisesti lahjakkaimmasta päästä: luulen, että tässä suurimpana motivaattorina oli palkinnoksi luvattu uusi Pet Shop-hahmo :D
Suosittelen myös potkulautaa, halpa vekotin ja kasattava versio on kaupungilla lapsen kanssa kätevämpi tapa kulkea kuin pyörä. Kehittää hyvin tasapainoa.
Ai niin, potkupyöräillessä ei kannata käyttää niitä uusia Converseja, koska lapsi jarruttaa kenkien kärjellä/sisäsyrjällä ja voi tulla kalliiksi :D
Meillä on käytössä isosiskolta peritty BambinoBike, ihan loistopeli! (tilattu tanskalaisesta verkkokaupasta)
En ihan ymmärrä kommenttia jossa mainittiin että puisella potkupyörällä ei ole niin hyvä ajaa.. BambinoBike on puinen ja hyvin kulkee :) Laadukas pyörä ja säädettäbä satulan korkeus. Tyttö (täyttää toukokuussa 3v) aloitteli jo viime kesänä pyörän kyydissä, innostui täysin ja tänä kesänä jatkuu treenit..
Suosittelen myös Puky-merkkiä. Meillä ollut käytössä viime kesäkuusta lähtien Puky LR M . Poika oli silloin vajaa 2 v. ja suositusten mukaan vähän liian lyhytkin. Viikko meni harjoitellessa ja sen jälkeen pysyi jo hyvin pystyssä kaatumatta. Loppukesästä vauhti oli jo huimaa. Sai juosta, jotta pysyi perässä. Nyt on koko talven kysellyt rakkaan pyöränsä perään. Ehkä sen voisi kaivaa viikonloppuna esille. :)
Meillä on joku marketista ostettu, merkkiä en muista. Ostettiin pojalle 2-vuotiaana, mutta kiinnostui siitä vasta melkein 5-vuotiaana... Sillä potkutteli sitten useamman kuukauden ja sitten saman kesän lopulla siirryttiin apupyörien kautta hyvin nopeasti ajamaan ilman apupyöriä.
Meidän tyttö sai viime kesänä Puky-pyörän, joka näyttäisi olevan täällä monilla muillakin. itse pyörästä meillä ei ole mitään huonoa sanottavaa - se on kevyt sekä potkia että kantaa, kulkee kevyesti eteenpäin myös epätasaisessa maastossa ja siinä saa säädettyä istuimen ja tangon korkeutta. Silloin kun potkupyörää etsimme, päädyimme joko Strideriin tai Pukyyn. Molemmat ovat kevyitä ja säädettäviä (tosin Puky ei niin pitkälle, mutta siinä on tarvitteassa isompia kokoja), ja niissä sai satulan tarpeeksi alas, tyttömme kun on kovin pienikokoinen. Ainakin Nopsaa kokeilimme, mutta siinä ei jalat ylttäneet maahan, ja se tuntui huomattavasti raskaammalta. Pukyyn päädyimme lopulta sattumalta (eli löytyi tarjouksesta).
Tyttömme on motorisesti hyvin lahjakas ja oppinut kävelyt ja pomppimiset ym. tosi nopeasti. Ajattelimme että potkupyöräilykin sujuisi tuosta noin vain, mutta toisin kävi. Viime kesänä (2,5-vuotiaana) hän ei oikein innostunutkaan potkuttelusta - ei meinannut pysyä pystyssä eikä sitten uskaltanut/halunnut edes yrittääkään. Talven aikana hän on leikkinyt potkupyörällään sisällä, ja sitä kautta innostunut siitä uudelleen. Olemme nyt kahdesti käyneet ulkona potkupyörän kanssa, ja meno on sujunut ihan kohtalaisesti toppahaalarista ja kumisaappaista huolimatta. Eli näyttäisi siltä, että meidän tapauksessa vasta ensi kesänä (3,5-vuotiaana) pyörä pääsee oikeuksiinsa. Suosittelen kokeilemaan!
meilla tytto sai alle kaks vuotiaana potkupyoran. ostettiin kevyin metalli malli. Puiset oli ihania mutta niin painavia. ainaskin ne mita kokeilin. kun tulee bussiin kannettua kahta kassia niin ei sita painoo tarvii yhtaan enempaa. sitten harjoteltiin viikonloppusin ottaan pysayty kaskyja ja muuta liikennetoimintaa ja tokan synttarin jalkeen tarhamatkat (20 mins) menee p/pyoralla ja kavelen/holkkaan sivula. Ehdoton ja paras vehje. paastiin rattaista eroon alle 2 vuotiaana ja neidin kunto on mieleton. ja ma voin pitaa sateenvarjoo ja kavella ihan itte! Kaikki tykkaa.
Meiltä löytyy vastaava Like A Biken pyörä ja se on ollut todella tykätty. Hankittiin viime keväänä pojan ollessa 2,5 vuotias. Ekat päivät oli haparointia mutta oppi aika nopeasti. Loppukesästä lasketteli loivia alamäkiä hienosti pitkät pätkät ilman että otti jaloilla tukea. Tasapaino kehittyi mielettömästi kesän aikana. Nyt hän onkin puhunut haluavansa oikean pyörän ja luulen että kun tässä kevään mittaa vielä vähän mennään potkupyörällä niin hän on valmis harjoittelemaan oikealla pyörällä. Voin siis lämpimästi suositella.
Muista malleista ei ole kokemusta mutta puupyörässä hyväksi on havaittu keveys, lapsen on helppo käsitellä pyörää itse. Samoin pyörän tanko jonka kääntyvyys on rajoitettu on hyvä ettei lapsi pääse kääntämään tankoa liian jyrkästi ja kaatumaan sen takia.
Meillä vaihtoehtona olivat nettisurffailun ja koeistumisten jälkeen strider ja puky. Isokokoinen reilu puolitoistavuotias oli muihin liian pieni, jalat eivät yltäneet maahan. Lopulta päädyimme strideriin sen pitkäikäisyyden vuoksi, pienin puky näyttää kolmevuotiaan käytössä jo aika miniltä. Tosin meillä se ei olisi haitannut. Ekan keväisen viikon pyörä oli sisällä "käveltävänä", tokalla viikolla siirryttiin "kävelemään" puistoon, mutta kolmannella potkuttelu sujui jo niin hyvin, että potkuttelijan kanssa jaksoi kävellä puistomatkan. Loppukesästä tuli jo liukuja, vaikka reippaalla kävelyllä pysyi hyvin vauhdin mukana. Meillä oli lainassa myös apupyöräinen 12 tuumainen pyörä, mutta sitä vajaa kaksi vuotias ei saanut raskauden takia liikkeelle, vaikka puiston kolmipyöräisillä osasi kyllä polkea.
Seuraavana keväänä kasvua oli tapahtunut niin, että apparipyörälläkin päästiin eteenpäin, joten liikuimme lapsen halujen mukaan potkien tai polkien. Keskikesän jälkeen tyttö halusi puistossa kokeilla kaverin pyörää ilman appareita. Ekat metrit juoksin vierellä kun en voinut uskoa silmiäni, mutta niin se lähti reilusti ennen 3 v painelemaan ilman appareita. Eikä tietysti edes ymmärtänyt asian hienoutta (äitinsä kun oppi saman taidon vasta kouluikäisenä..). Lähtö sujui heti, jarruttamiseen meni pari päivää ja siihen, että neiti itse uskoi jarrutukseen, reilu kuukausi. Apparitreenaus auttoi oletettavasti tähän. Tänä keväänä reilu 3,5-vuotiaalle on tarkoitus hankkia 16-tuumainen. Pelottaa vaan miten sen kanssa käy liikenteessä, kun vauhti tuollaisella on vanhemman näkökulmasta jo aivan järjetön.
Huomioita:
Keveys oli ihanaa. Pyörä kulki kantaen kaupassa ja kulkuvälineissä ja tyttö jaksoi itse nostaa sen esim. rappukäytävään puhumattakaan siitä, että sai itse ylös kaaduttuaan.
Ekan potkuttelukesän kengät kuluivat kärjistään rikki, ei auttanut kova yritys tasajarrutuksen opetteluun.
Liikennekäyttäytymisen opettelussa on syytä olla todella tarkka. Potkuttelija painaa helposti useita metrejä vanhempien edellä, vauhti kun kasvaa samaa vauhtia taitojen kanssa, nopeasti. Virallisestihan potkupyöriä ei kai suositellakaan käytettäväksi kuin puistoissa tm suljetuilla alueilla.
Meillä oli Bilteman potkupyörä. Halpa ja säädettävä istuinkorkeus.
Pyörän painoa voi arvioida suhteessa lapsen painoon. Kun lapsi painaa 19 kg ja pyörä 12kg, suhde ei ole ihan oikea. Oli työntakana löytää ensimmäinen oikea pyörä joka oli kevyt.
Me erehdyimme myös ostamaan Bilteman potkupyörän. Painava ja surkeat laakerit. Ei rullaa mihinkään verrattuna aiempaan Kärkkäiseltä ostettuun (joka meni rikki). Ei pysy yhtään naapurin pojan perässä.
Me ostettiin Strider tytön ollessa vähän päälle 1,5-vuotias. Tuo syksy meni pyörän kanssa lähinnä kävellen, viime kesä alusta lähtien potkutellen. Nyt 3 vuotta täyttänyt on toivonut "oikeaa" pyörää, jota saisi polkea. Appareita ei ole tarkoitus ottaa käyttöön ollenkaan - jos polkeminen ei vielä suju, potkuttelu sujuu kuitenkin takuuvarmasti.
Strideriin ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Sen voi ottaa jopa aiemmin käyttöön kuin pienimmän Pukyn, mutta menee paljon suuremmalle lapselle. Renkaat ovat suuremmat, runko pitempi ja potkutteluasento erilainen.
Ihan todella lämpimästi suosittelen potkupyörää. Esikoiselle hankittiin aikanaan ties mitä härpättimiä kolmipyöräisestä alkaen (ei juurikaan suostunut sillä kalliilla kapistuksella ajamaan...), mutta kaikkien rakkaimmaksi kulkuvälineeksi osoittautui moottoripyöräliikkeestä bongattu KTM-pyörän näköinen muovinen potkupyörä. Poika ajeli sillä 3-vuotiaasta 4,5-vuotiaaksi ja siirtyi siitä suoraan 12" polkupyörään (apparit oli kiinni ehkä viikon). Kuopus omi "kotarin" 2-vuotiaana, ajoi sillä vajaat kaksi vuotta ja siirtyi myös suoraan polkupyöräilemään, appareita ei koskaan halunnut/tarvinnut.
Yllätyin muovisen pyörän kestävyydestä: kahden pikkujampan kovan käytön jälkeen on edelleen ihan iskussa. Pyörän suurin etu oli keveys: kerran jos toisenkin pakkasin väsähtäneen kuskin oman pyöräni istuimeen ja nostin potkupyörän kyytiini etukorin päälle. Tämä kuljetustapa luonnollisesti herätti hilpeyttä vastaantulijoissa... :)
Mummolaan hankkivat Nopsan metallisen potkupyörän (muistaakseni 12") ja se on edelleen ylivoimaisin suosikki alamäkiajossa, pojat ovat nyt 6 ja 8 vuotta. Kenkiä kuluu siis edelleen. :D
Potkupyörä on tosi hyvä lapsen tasapainon kehittymisen kannalta. Meidän poika alkoi ajelemaan sillä 1,5-vuotiaana ja oikeaan pyörään, jonka sai 3-vuotiaana ei tarvinnut lainkaan apupyöriä. Samaa olen huomannut muilla, ei ole siis mikään erikoislahjakkuus;)
Just näin! Meillä on ollut puky.
Meidän tyttäremme sai vuosi sitten 2-vuotislahjaksi pienimmän Pukyn. Lämpiäminen vei hetken aikaa, ja alkuun potkulauta olikin helpompi kulkupeli, mutta hyvin pian potkupyöräilykin alkoi sujua. Viime viikonloppuna kaivettiin pyörä taas kellarista esiin ja päiväkotimatkat onkin taas pyöräilty.
Tämä kausi menee varmasti edelleen potkupyörällä, ja vuoden päästä 4-vuotislahjaksi pitänee hankkia jo polkupyörä - ilman apupyöriä. Jos ei polkeminen onnistu vielä silloin, luulen, että appareiden sijaan on parempi vaan potkutella edelleen...
Voi vitsit, miten paljon informaatiota tuossa yllä! Kiitos paljon omien kokemustenne jakamisesta! Suurin apu on tietty siinä, että nyt ainakin tiedän, mistä tuotteista hankkia vielä lisätietoa, mutta tuntuu silti, että ei se valinta helppoa tule olemaan :D
Luultavasti ette potkuttele kuitenkaan kuin tämän yhden kauden ja vuoden päästä sitten siirrytään jo apupyörättömään polkemiseen, joten ominaisuuksilla ja kasvun varalla ei ehkä ole niin suurta väliä. :) Mutta lukko hommatkaa siihen joka tapauksessa, potkupyörissä on harvoin valmiina.
meillä tuli potkupyörä 2vlle, joka oli aika mini. löydettiin biltemasta sopivan pieni :D ja jo 3vnä meni sellaista vauhtia, että sain hölkätä perässä. eka viikko, tai kaksikin, pyöräily maistui ehkä 50m kerrallaan ja välillä mä kannoin pyörää.
7&8vt on oppineet ajamaan ilman appareita ennen 4v synttäreitä, on toki edeltävän vuoden suunnilleen asuneet pyörän selässä (ja kypärä liimattuna koko kevät+kesä+syksy) joten motivaatio on ollut kohdillaan. saas nähdä miten tuo kohta 4v täyttävä, innostuuko pyöräilystä nyt lumien sulaessa
ja lopulta kengät näyttää tältä, kun potkuttelee koko kesän :D https://www.flickr.com/photos/39707365@N00/3907420757/in/photostream/
Pages
Kommentoi