Kaksi kuukautta laskettuun aikaan

Taas on kuukausi vierähtänyt, ja Rouvalla on enää kolme viikkoa töitä jäljellä. Käsittämätöntä, miten nopeasti aika kuluu. Vauvalla alkaa olla voimaa sen verran, että Rouvan vatsa heiluu sen liikkeiden tahdissa, ja jotkin potkut ovat jo melko napakoita.

img_1871.jpg

Sanovat, että lapsi on yhtä aktiivinen syntymän jälkeen kuin vatsassa ollessaan. Meille taitaa olla tulossa siis melkoinen jumppatyttö – sellainen, joka voimistelee erityisesti aamuyöllä kolmelta ja iltakahdeksalta. Niin tyttöhän sieltä siis on tulossa! Asia on tsekattu jo pariin otteeseen, joten aika suurella todennäköisyydellä arvio osuu oikeaan.

Kyllähän siitä voi erehtyä, kuten rouva kuuli taannoin hierojalla. Hierojalle ja tämän vaimolle oli kerrottu parin odottavan tyttöä. Vaimo oli ehtinyt kirjailla lapsen nimen vuodevaatteisiin sun muihin. Kun synnytyksen aika tuli, vaimolla oli joitain pieniä komplikaatioita, joiden vuoksi lasta tsekattiin vielä ultraäänellä. Isä oli tiedustellut kätilöltä, onko tytöllä kaikki hyvin. Tämä oli katsonut isää hämmentyneenä ja kertonut, että kaikki näyttää olevan hyvin – mutta ei siellä vatsassa tyttöä ollut. Kaikenlaista.

Miten yleisiä nämä erehdykset ovat, ja onko jollekin teistä käynyt samoin?

Ja hyvää naistenpäivän iltaa kaikille äideille ja tyttärille!

Kommentit (12)
  1. hihih. kyllä se niin on, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja joitain asioita kannattaa uskoa vasta kun näkee. isoveljeni on kuulema lähtenyt laitokselta vaaleanpunaisissa vaatteissa. koska vielä tyyliin syntymäpäivän aamuna oli joku ollut sitä mieltä että se on tyttö. 😀

    oma lukunsa on sitten tuo syntyvän pikkuisen odotettu/oletettu koko. aikanaan äidilleni oli (jos vaikka mistä syystä, ei niistä sen enempää) ultrassa hoitsu (kätilö?) valittanut että lapsi on niin pieni, on niin pieni, ei tule painamaan kolmeakaan kiloa syntyessään. ja hupsis! kun minä sitten eräänä yönä tulin tähän maailmaan, oli minulla mittaa 52 cm ja reilut 4,5 kg.

    äitini oli sitten laitokselta päästessään käynyt kyseiselle ultraajatätylille minua näyttämässä ja sanonut että ”tee itte isompi jos rahkees riittää”… :DD

     

    näin meillä. että ihan oikeasti. ei niitä kaikkia hoitsujen/lääkäreitten yms. valituksia kannata IHAN niin kirjaimellisesti kuunnella… eli järki käteen. 🙂

  2. Eksyin vasta nyt tänne sun blogiin ja olen ilokseni lukenut monia hauskoja juttuja – kerrankin isän näkökulmasta!
    Meillä vauvaa ultrattiin komplikaatioiden vuoksi kahden viikon ajan päivittäin ennen synnytystä. Kardiologin mukaan oli tyttö tulossa. Synnytyssalissa anestesialääkäri kehui pilke silmäkulmassa tyttömme komeita kasseja. Totesin siihen vaan tyynesti että kunhan sillä on kaikki muutkin asiaan kuuluvat pelivehkeet niin hyvä juttu 😉
    Että näin meillä, ei voi ultran perusteella varma olla!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *