Kana!

On aika luonnollista, että lapsi oppii asioita, joita hänelle opettaa. Toisinaan hän kuitenkin yllättää vanhempansa nokkeluudellaan, kun hän hoksaakin jotain itse. Kuten vaikka tämän:

Kaivoimme pitkästä, pitkästä aikaa kirjahyllystä esiin Tammen kultaisen juhlakirjan, jota luimme tytölle joskus viime vuonna. Hän on kuitenkin ollut aivan liian levoton kuuntelemaan satuja, joten kirja on saanut levätä hyllyssä. Ei hän nytkään tarinoita halunnut kuulla vaan selaili vain kuvia.

Lopulta hän käänsi esiin takakannen ja osoitteli eläinhahmoja: ”Kissa, kani, nalle, kana.” Sitten hän jäi toistelemaan: ”Kana, kana, kana!” ja lähti viipottamaan toiseen huoneeseen. 

IMG_0051.jpg

Pian hän palasi takaisin ja huusi riemuissaan: ”Kana! Kana!”

Ja kas: kuvassahan todella on sama Kana Karoliina, jonka tyttö sai Tammen kultaisena minikirjana toisen taaperon synttärijuhlien onginnasta muutama viikko sitten.

IMG_0055.jpg

Voi pientä, kylläpä oletkin tarkkaavainen! Ja ihan itse huomasit!

Kommentit (3)
  1. Nää pikkujutut on aina parhaita. Joskus tuntuu että natiaiset huomaa ja havainnoi enemmän kuin me aikuiset. Ihan loistavia oivalluksia saa hymähdellä päivittäin. Tämä puheikä tuo niin mahtavia juttuja mukanaan!!

  2. Ihania nämä tämmöset hyvänmielenpostaukset!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *