Katso, kun hiljennyn juhlimaan

Kello on jo yli puolen yön itsenäisyyspäivän jälkeen. Joko nyt saa narista tavasta, jolla itsenäisyyttä juhlittiin? En nyt lähde sille linjalle, että tarvitaanko minkäänlaisia linnanjuhlia, vaan keskityn ihan puhtaasti arvostelemaan sitä todellisuutta, jossa linnanjuhlat ovat osa itsenäisyyspäivää.

Mutta millaiset juhlat? Jos aiempina vuosina juhlat ovat vaikuttaneet jäykiltä ja lyhyiltä, nyt Tampere-talo ja rennompi pukukoodi antoivat odottaa jotain aivan muuta.

Jotain muuta todella saatiin: unettava konsertti, joka tuntui kestävän koko illan ja johon verrattuna perinteiset linnanjuhlat vaikuttavat lähes riehakkailta. Tuutulauluja, Loiria ja näyttelijöitä lausumassa jotain, jonka aikana keskittyminen herpaantui johonkin ihan muuhun. Jos tarkoitus oli viedä tänä vuonna juhlat lähemmäs kansaa, ohjelman puolesta kävi täysin päinvastoin: se oli korkealentoista ja hyvin vakavaa. Missä nyky-Suomi ja populaarikulttuuri? Missä ihan-kuka-tahansa laulaja, joka vetoaisi alle 60-vuotiaaseen yleisöön? Missä ilo?

Mikä menetetty mahdollisuus esitellä musiikkiesitysten taustalla ja väleissä esimerkiksi suomalaisia saavutuksia ja menestystarinoita viime vuodelta. Sellaisia, jotka olisivat luoneet todellista kansallishenkeä ja saaneet katsojat ylpeiksi suomalaisuudestaan.

Ainoa valonpilkahdus Tampere-talon ohjelmassa oli ihastuttava laulaja Maria Ylipää.

Eteläafrikkalaiset hautajaiset ovat iloisemmat bileet kuin suomalainen itsenäisyysjuhla. Kun Mandelan elämää kunnioitettiin tanssien ja iloiten muiden kanssa, Suomen olemassaoloa kehotettiin juhlimaan hiljentymällä pohtimaan, mitä itsenäisyys itselle merkitsee. En ihmettele, että lähetyksessä haastatellulla teinipojalla ei ollut toimittajan kysymykseen juuri mitään sanottavaa. Itsenäisyyden juhliminen nykyisellä tavalla alkaa olla aika kaukana nuorten ikäpolvien elämästä.

Aiemmin päivällä TV1 näytti pitkän lähetyksen varusmiehistä seisomassa Mikkelin torilla. Nyt sama kanava pyörittää jälleen kerran Tuntematonta sotilasta.

Olisiko jo aika päästä yli ainakin tästä sotateemasta? Ehkä se ilo seuraisi siitä vähitellen perässä?

Kommentit (50)
  1. Olen kirjoittajan kanssa jossain määrin samaa mieltä tämänvuotisesta itsenäisyyspäivän juhlasta, mutten missään tapauksessa itsenäisyyspäivänvietosta noin muuten. Miksi itsenäisyyspäivää ei voitaisi tulevaisuudessakin juhlia rauhallisesti ja isänmaata kunnioittaen. Riehakas itsenäisyyspäivänjuhlinta on perinne jossain muualla – ei meillä – eikä kaikkia perinteitä pidä hylätä, vaikka ne viihteentäyteisessä nykymaailmasssa vanhahtavilta, ankeilta tai vaikeasti avautuvilta vaikuttavaisitkin.

    Historianopettajana en myöskään missään nimessä allekirjoita sitä, etteivätkö nuoret ymmärtäisi, mistä Suomen itsenäisyydessä on kyse, tai arvostaisi esimerkiksi sotaveteraaneja. Voidaan toki oikeutetusti kysyä, korostuuko toisen maailmansodan muistelu itsenäisyyspäivän juhlinnassa liikaa – kyllähän se vahvasti korostuu. Mielestäni suomalaisilla on nykyisin kuitenkin jo varsin realistinen käsitys sodasta – sitä ei mitenkään glorifioida tai suomalaisia pidetä yksinomaan sankareina – joten onko se niin kamalaa, jos yhtenä päivänä vuodessa osoitetaan arvostusta itsenäisyyttämme puolustaneille. Ilman eritystä ”kriittistä asennetta”. Valitettava tosiasia kun kuitenkin on, että todennäköisesti ilman 30-40-luvun sotiamme juhlisimme tällä hetkellä vasta parinkymmenen vuoden ikäistä, 90-luvun taitteessa uudelleen saatua itsenäisyyttä.

  2. Olen täysin eri mieltä tuosta konsertista! Ja ne tekstipätkät olivat itse asiassa aika hauskoja jos niitä kuunteli! 😉 t. alle kolmikymppinen katsoja

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *