Kenkä jalkaan! Kenkä pois!

Ja niin alkoi kenkävaihe.

Tyttö ei suostu tekemään mitään ilman kenkiään. Ne vedetään jalkaan heti, kun herätään, niillä tepastellaan ympäriinsä aina kotona ollessa ja ne haluttaisiin ottaa mukaan myös sänkyyn ja kylpyyn. Ja niiden pois ottaminen väkisin aiheuttaa väkevää draamaa ja suolaisia kyyneliä.

IMG_1891.jpg

Jos jätämme tuulikaapin oven raolleen, hän livahtaa heti sinne ja alkaa sovitella kenkiä jalkoihinsa. Ihan mitä tahansa kenkiä. Usein hän haluaisi kävellä minun ulkokengilläni ympäri asuntoa, mikä oli tietysti alkuun suloista ja hauskaa, mutta pidemmän päälle hankalaa. Annoimmekin tytölle sisäkengiksi yhdet hänen kesäkengistään. Hän otti niistä nauhat pois, joten hän saa vedettyä ne jo itse hienosti jalkaan.

Emme vain ymmärtäneet alussa, että hänen pitää itse saada ottaa kengät myös pois, joten potalle ja nukkumaan lähdettiin monena päivänä itkien: ”Kenkä! Kenkä!” Nyt osaamme jo toimia oikein.

Ensinnäkin kengät otetaan potalle mukaan. Hypistelköön kenkiä siinä istuessaan tai vetäköön ne vaikka jalkaansa. Niin itse asiassa käy lähes aina.

Nukkumaan meno ratkaistiin puolestaan niin, että hänelle selitettiin, että nyt kengätkin menevät nukkumaan ja niille sanotaan: ”Hei hei!” Ja näin se toimii. Tyttö ottaa nykyisin kengät sekä ennen päiväunia että illalla nukkumaan mennessä itse pois, kiikuttaa ne keittiön sohvalle ja sanoo niille: ”Hei hei kenkä!” tai ”Bye-bye kenkä!” – vähän päivästä riippuen.

IMG_1838.jpg

Päiväunien jälkeen hän juoksee sitten iloisesti takaisin kenkien luokse ja kiljahtelee: ”Kenkä! Kenkä! Kenkä jalkaan!” (Tai ”kenkä alkaa”.) Jos jokin aika sitten aamulla herätessä hänen ensimmäinen sanansa oli piitää (=piirtää), nyt se on usein kenkä.

IMG_1870.jpg

IMG_1883.jpg

Ja kun kengät ovat aina odottamassa siellä, mihin ne jätettiin, hän osaa jo itse ehdottaa hyvillä mielin: ”Kenkä pois”, kun ne pitää ottaa seuraavan kerran pois.

Kommentit (11)
  1. Awwwww!

  2. Meidän tytär aloitti kenkävaiheensa jo siinä 1v. iässä ja loppua ei ole näkynyt. Sen lisäksi asusteet (pipot, kaulahuivit, sukat, you name it) kuuluvat kuvioon. Mikäs siinä, onpahan lapsi oppinut omatoimiseksi pukijaksi (päiväkodissa hämmästelivät kun tämä pukee alaosat ja kengät itse). Meillä sääntönä on, että ulkokengillä ei kuljeta sisällä, mutta eteisen kaapista löytyy iso kasa kesäkenkiä/äidin jemmaan ostamia vielä vähän isoja kenkiä, reinot ja juhlakengät, joilla sisällä saa lompsia. Sänkyyn ja ruokapöytään ei tulla kengät jalassa 🙂 Joo ja äidin kengillä klompsitaan kans ja myös vanhemmat saavat määräyksiä, että millaiset asusteet on syytä laittaa päälle 😉

    Joo ja pienen jaloista huolestuneille tiedoksi, että meillä ollaan kyllä pääosin ilman kenkiä (nykyään), mutta päivittäin pitää myös valita kenkiä ja pukea niitä, mutta mikäs siinä, olen oikeasti aika ylpeä tytöstäni joka vetää itse jalkaansa vikingin talvigoret (oikeisiin jalkoihin) ja kiristää tarrat hienosti päälle (ikää jonkin verran vajaa 2v.).

    1. Ou jeah, ihan sama täällä. Sukat ovat tosi tärkeät. Vielä muutama viikko sitten hänen oli ehdottomasti saatava aina sukat sukkahousujen päälle tai tuli itku. Nyt niitä ei enää vaadita. Lapaset, rukkaset, hatut jne. ovat tosi tärkeät, mutta ei hän sentään huutele niiden perään yhtä ponnekkaasti. Enemmänkin ilahtuu, kun saa sellaiset käsiinsä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *