Kevään 2020 treeniohjelma

Niin, olihan minulla yksi sellainen uudenvuoden… ajatus. Ei sitä lupaukseksi voi sanoa, mutta ajattelin, että tänä vuonna järjestelen vähän enemmän aikaa liikunnalle. Viime talvi meni useamman kuukauden sairastelun vuoksi aivan pieleen liikunnan suhteen, enkä ole päässyt oikein takaisin kuntoon, kun aikaa liikunnalle on ollut jotenkin yllättävän vaikea löytää.

Kyllä, käytän salihanskoja, ei tarvitse vinoilla.

Kerroin jo aiemmin, että olen viime vuosina käynyt kuntosalilla lasten mentyä nukkumaan kahtena iltana viikossa, mutta iltatreenikin jää helposti väliin. Olen myös miettinyt, että iltoja pitäisi rauhoittaa, jos saisin sillä myös unen laatua paranemaan.

Siispä niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, oli aika pienelle tammikuun elämäntapojen muutokselle: siirsin kuntoiluni aamuihin. Käytännössä olen nyt herännyt kahtena aamuna viikossa, niinä aamuina kun Rouva vie lapset päiväkotiin ja kouluun, jo kuudelta ja ollut kuntosalilla pirteänä klo 6:15. Tunnin treenin jälkeen minulla on vielä ainakin teoriassa mahdollisuus ehtiä töihin kahdeksaksi.

Tämä on aika iso muutos ei-aamuihmiselle, joka nukkuisi kaikkein mieluiten klo 9:30:een aina kun vain voi. Mutta nyt on sanottava, että muutos on tapahtunut yllättävän helposti, ja salilla on ollut jopa mukava käydä heti aamusta. Useampana aamuna siihen ei kuitenkaan ole juuri nyt mahdollisuutta, sillä minun pitäisi herätä jo viideltä, jos haluaisin käydä salilla niinä aamuina, kun vien itse lapset. Ja siihen en ole todellakaan valmis.

Kolmas kuntosalikerta on mahtunut hyvin viikonloppuihin, ja olen käynyt tekemässä yhden vähän pidemmän treenin ihan keskellä päivää lauantaisin tai sunnuntaisin.

Työpaikallani järjestetään myös yhtenä aamuna viikossa kehonhallintatunti, jossa tehdään liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoituksia. Kävin kokeilemassa sitä ensimmäisen kerran tällä viikolla, ja se tuntui niin kivalta alulta aamulle, että voisin tehdä sitä jatkossakin.

Sitten on vielä työmatkapyöräily, joka meni viime vuonna aivan persuksilleen enemmän tai vähemmän huonoista syistä. Suurin tekijä oli se, miten hankalaa oli saada pyörälogistiikkaa yhteen lastenrattaiden kanssa, sillä molempia ei voi kuljettaa yhtä aikaa. Nyt, kun olemme lopettaneet rattaiden käyttämisen päiväkotimatkoilla, voin hyvin kyydittää poikaa pyörän polkimella kodin ja päiväkodin väliä, jos olen itse liikkeellä pyörällä. Eli nyt sitten tällainen helmikuun lupaus: kun tämä talven kaltainen olotila muuttuu taas pysyvästi vähän lämpimämmäksi, alan kulkea pyörällä töihin joinain päivinä. Tavoitteena kaksi päivää viikossa.

Eikös kolmella salitreenillä, yhdellä kehonhallinnalla ja kahdella pyöräilypäivällä viikossa luulisi saavan jo vähän veltostuneemmankin äijän takaisin jonkinlaiseen kuntoon?

Kommentit (2)
  1. Lukiessani sain mielikuvan liikkuvan polkimen päällä ylös alas pomppivasta pojastasi 😀 älä kysy, en tiedä itsekään mistä tuollainen kuva syntyi 😀 ehkä se on se pienen vauvan äidin väsynyt ajatuksenjuoksu 😀

    1. 😀 Onneksi en käytä fiksipyörää 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *