Kiitos Baskerille ja Bassolle!
En voi uskoa, että edellisestä käynnistämme BasBasissa on jo liki vuosi! Olemme kyllä yrittäneet muutaman kerran vuoden aikana varata pöydän Baskeri ja Basso Bistrosta (Tehtaankatu 27), mutta olemme olleet liikenteessä liian lyhyellä varoitusajalla ja joutuneet turvautumaan varasuunnitelmiin.
Ei mikään ihmekään, sillä olen kuullut jokaisen ravintolassa asioineen kehuneen sitä vuolaasti ja ylisanoin. Nyt kerroin Rouvalle jo hyvissä ajoin, että ainoa syntymäpäivälahjatoiveeni on, että pääsen syömään BasBasiin. Toive kuultiin, ja se toteutui.
Ravintola on reilun vuoden olemassaolonsa aikana saavuttanut vakaan aseman, ja sen suosion innoittamana sen omistajat ja henkilökunta avasivat viime syksynä bistron viereiseen kadunkulmaan myös viinibaarin, Basbas & Staff Winebar. Maukkaat olivat senkin antimet, mutta nyt oli kiva saada taas BasBasin lämpimiä annoksia!
Tilasimmekin varmuuden vuoksi oikeastaan koko listan alusta loppuun. Vain alkupalojen puolella olleet anjoviksia & tomaattia jätettiin maistamatta, mikä tuntuu nyt oikeastaan vähän hassulta. Niin, ja mehän olimme tällä kertaa liikkellä koko perheen voimin, joten aloitimme illallisemmekin jo hyvissä ajoin, heti neljän jälkeen.
Alkupaloja pöytään kannettiin viidet.
Lohicarpaccio oli paitsi kaunis myös herkullinen.
Mintulla ja basilikalla maustettu burrata-juusto maistui niin hyvältä leivän päällä, että olisin voinut syödä koko annoksen yksin. Ruusukaalia & hasselpähkinää oli aivan törkeän hyvää, ja pidimme sitä Rouvan kanssa yksimielisesti parhaana alkupaloista. Hyvä kakkonen oli ankkarillette (alla), eli pateen kaltainen liharuoka, jota syötiin paahdetun briossin kanssa. Se oli tytön lempparia.
Olen kirjoittanut aiemminkin, että tartar-pihvi ei ole aivan omia suosikkejani, sillä en ymmärrä tarvetta syödä raakaa lihaa, mutta tämä härän tartar oli varmasti laadultaan niin huippua kuin olla ja voi. Enkä myöskään kärsinyt sen syömisestä.
Väliruoiksi tarjottiin minttu-ruohosipulirisottoa ja cacio e pepe -pastaa. Risotto oli juuri niin valuvaa kuin kuuluukin ja pasta olisi voinut olla suoraan italialaisesta ravintolasta.
Tyttö söi sekä risottoa että pastaa hyvällä ruokahalulla.
Rouvan pääruoka oli kuhaa. Se oli erittäin hyvää.
Omalta lautaseltani löytyi Black Angus Flank Stake. Täydellinen kypsyys, ihastuttava savuinen maku pinnassa. Hiiligrilliä keittiöstä ei sentään löydy, vaan maun salaisuus on metallinen parila ja kova kuumuus.
Viiriäisenkoivet päätyivät tytölle. Koko annos. Olimme toivoneet saavamme maistaa niitä myös Rouvan kanssa, mutta niistä ei riittänytkään meille. Mutta koska tyttökin toivoi saavansa niitä lisää, päädyimme tilaamaan niitä vielä toisenkin satsin.
Keittiö valmisti sen varmuuden vuoksi vielä tupla-annoksena, että koivet varmasti riittäisivät nälkäiselle perheelle.
Ja hyvä, että valmistivat, sillä tyttökin päätyi syömään seitsemän koipea!
Mitenköhän suuria annoksia tämä suursyömäri vetää, kun tästä vähän kasvaa?
Koska alku- ja pääruoat oli syöty niin reippaasti, myös jälkiruokia tilattiin reippaasti. Tyttö valitsi itselleen vaniljajäätelön, ja pääsimme maistamaan myös aivan ihanaa pistaasi-pinjansiemenjäätelöä, jota keittiö oli kehittelemässä.
Oma jälkiruokani oli mustaherukkaparfait kinuskikastikkeella.
Rouva ei malttanut olla ottamatta suklaa fondantia, jonka kuuma suklaasydän valui ihanasti lautaselle.
Poistuimme ruokapöydästä leveästi hymyillen ja ihastellen, miten hyvää kaikki olikaan ja miten kiva ilta oli ollut kaikin puolin.
Sanoin tämän jo aiemmin ja sanon sen jälleen: BasBasissa on yksinkertaisesti kaikki kohdallaan. Ruoka ja palvelu eivät voisi olla paremmat, ilmapiiri on välitön ja iloinen ja ravintola on vielä tilana todella tunnelmallinen.
Kiitos siis vielä kerran Baskerille (Nicolas Thieulon)…
…ja Bassolle (Kalle Kiukainen)! Hyvin te vedätte!
Nyt emme odota vuotta ennen kuin tulemme seuraavan kerran!