Kiitos kutsusta, emme ole juuri nyt tulossa

Kyllä muistui taas pääsiäisenä mieleen, miksi emme nykyisin matkustele enää juurikaan autolla.

IMG_4742.jpg

Autoahan meillä ole, mutta olemme olleet ahkeria vuokra-auton käyttäjiä – kunnes meitä olikin neljä.

Sen lisäksi, että lähtöä valmisteltiin jo torstaina, teimme lähtöä neljä tuntia perjantaiaamuna. Emme edes näppäilleet mitään ihmeellistä vaan pakkasimme kassit, veimme ne autoon, syötimme ja laitoimme lapset matkakuntoon, veimme roskat jne. Tämä kaikki tapahtui tietysti pienemmän lapsen huutaessa lattialla suoraa huutoa, sillä hän ei saanut kaipaamaansa huomiota. Ei siis ihmekään, että osa tavaroista unohtui kotiin. Siis se reppu, jossa oli tietokoneeni ja kamerani.

Kun autossa vihdoin oltiin, matka alkoi itkun saattelemana. Poika onneksi nukahti pian, mutta reilun tunnin jälkeen hän alkoi huutaa jälleen. Näin ollen Rouva joutui tunkemaan itsensä kahden turvaistuimen väliin takapenkille, jotta hän sai pidettyä pojan hiljaisena. Matka kesti kolme tuntia.

IMG_4740.jpg

Haaveet kuunnella S-Town-podcastia menivät siis siinä, sillä Rouva ei oikein kuullut takapenkille mitään tytön katsellessa iPadilta joitain omia mylittleponyjaan.

Paluumatkalla oli hieman helpompaa, sillä tyttö meni viikoksi mummolaan, joten Rouvalla oli paremmin tilaa takapenkillä. Poika itki siitä huolimatta puolet matkasta.

Että miksi käydään harvoin? Juuri tästä syystä.

Kolmen viikon New Yorkin -matkalle lähtö vaatii vähemmän ponnisteluja kuin se, että lähtee kolmeksi päiväksi maalle. Mukaan lähtee huomattavasti vähemmän tavaraa, valmistautuminen vie vähemmän aikaa ja kulkuvälineessä istuminenkin on miellyttävämpää. Enkä itsekään erityisemmin pidä autolla ajamisesta monesti hyvin epämääräisessä säässä ja talvella pimeässä.

Pelkästään viikonlopun vuoksi tällaista vaivaa ei viitsi nähdä, ja jotta perjantaina ehtisi ihmisten aikoihin perille johonkin, olisi otettava koko päivä vapaaksi töistä.

Tiedoksi siis kaikille, joita asia kiinnostaa ja koskee: kiitos kutsusta, mutta emme juuri nyt ole tulossa kyläilemään. Katsotaan uudelleen tuossa joskus lähivuosina.

Mutta tervetuloa meille! Sieltä on Helsinkiin on yhtä lyhyt matka kuin täältä sinne – paitsi jos matkassa on pieniä lapsia. Matkan pituus kasvaa selvästi jokaisen lapsen myötä seuraavaan potenssiin.

Kommentit (46)
  1. Oh god, kyllä. Teleporttia odotellessa. Tai no, Hesarissa taidettiin just suositella, että teleporttaamisen sijaan kannattaa lähettää itsestään hologrammi paikalle. Ehkä siis semmosta sitten!

  2. Ei ole huvittanut autoilla ympäri sinänsä hienoa kotimaatamme ennen lapsia. Ja nyt perheellisenä asia kiinnostaa vielä vähemmän. Onneksi lähimmät sukulaiset ja lähes kaikki ystävät asuvat kivenheiton päässä ja niille etäisimmille on selvinnyt jo vuosikausia sitten että täältä etelästä meidät löytää jos haluaa nähdä.

    Matkustaminen itsessään on kivaa myös lasten kanssa. Edessä on taas parin viikon päästä 10h lento pikkupojan kanssa. Ja kuten jo blogitekstissä mainittiin, kun auto jää kotiin sitä osaa varata aika sopivan määrän tavaraa joilla pärjää mukavasti.

    1. Kyllä, matkustamisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, ja lentäminen on sujunut huomattavasti helpommin. Kohta päästään taas kokeilemaan sitä Amsterdamin-matkalla!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *