Kolmekymmentäviisi

”Miehet ovat kuin viini, ne paranevat vanhetessaan.”

”Ikä on vain numero.”

Miksi sitten tuntui niin pysäyttävältä, kun viime viikolla jotain kyselyä täyttäessäni huomasin, että voin ilmoittaa ikäryhmäkseni viimeisen kerran vaihtoehdon 25 – 34? Seuraava vaihtoehto oli 35 – 44.

img_7329.jpg

25-vuotiaana muistan ajatelleeni, että on kauheaa olla yhtäkkiä lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä.

150-5039_img.jpg

Silloin ajatukseen suhtautui kuitenkin enemmänkin huumorilla. Vastavalmistunut ekonomi, tuore aviomies, työ IT-firmassa – elämä oli mahdollisuuksia täynnä.

30-vuotiaana alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ikä ei ole enää vain numero. Vaikka kuinka tuntisi itsensä mieleltään 25-vuotiaaksi, osa ovista alkaa vähitellen sulkeutua ja toisten läpi ei voi enää pitkään kulkea, vaikka mieli tekisi.

img_9793.jpg

Elin jo yhden ”tätäkö tämä nyt sitten on?”-vaiheen, mutta pääsin siitä yli. Siinä auttoivat ensin musiikki ja sittemmin lapsen saaminen.

Nyt vietän 35-vuotissyntymäpäivääni ajatellen, että onneksi ei tarvitse olla 25-vuotias enkä haluaisi palata sinne kolmeenkymmeneenkään. Olen juuri tämän ikäisenä onnellisimmillani.

img_7321.jpg

Voisin kuitenkin jäädä tähän ikään. Mistä tiedän, että en elä juuri nyt elämäni parasta aikaa? Olen tarpeeksi vanha tekemään kaikkea mutten vielä liian vanha aloittamaan uusia asioita.

Mutta jos en saa jotain aikaiseksi juuri tänä vuonna, onko ensi vuonna jo liian myöhäistä?

Siksi en enää odottele, että jotain tapahtuu, vaan teen juuri nyt asioita, joita haluan tehdä. Valintoja, jotka vievät eteenpäin. Pelkään, että elämä menee ohitseni, jos pysähdyn paikalleni.

Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa alkavaksi neljänkympin kriisiksi.

Kommentit (12)
  1. Onnea vaan. No en todellakaan huomannut mitään harmaata missään! Mutta itseltäni toki huomaan harmaata (kauhukseni) joka viikko. Olen saman ikäinen. Ehkä sitä harmaata ei muut huomaakaan.

    Eräs tuossa kirjoitti odottavansa, että lapset ovat isompia. Itse usein ajattelen, että kunpa vauvani pysyisi aina vauvana! Toisaalta hän käy päivä päivältä suloisemmaksi, joten siinä mielessä tulevaisuus on aurinkoinen. Mutta toivoisin sinun blogaavan tuosta lapsen kasvamisen aiheesta! Vanhempien peloista ja siitä, kun lapsi itsenäistyy ja menee maailmaan.

  2. Onnea onnea! 35 on loistava ika.

    Itsella tulee 39 tayteen seuraavaksi. Uskomatonta etta 40 haamottaa – juuri vasta taytin 30!

    Minulla kolmekymppiset on ollut aivan ehdottomasti elaman parasta aikaa. Muutin Suomesta Lontooseen viikko ennen 30 syntymapaivaa.  Viikko ennen 35 syntymapaivaa tapasin Lontoossa mieheni ja aidiksi tulin viime kevaana.  Nyt pakkaamme talon taydelta tavaraa (ja auton!) konttiin ja muutamme Aucklandiin mieheni  kotikaupunkiin.  Ja jos kaikki menee hyvin, niin 39 syntymapaivaani juhlitaan Uudessa-Seelannissa.  

    Kun pitaa mielen avoimena, koskaan ei tieda mita on nurkan takana. Hyva kommentti tuo ylla – jokainen vuosi on lahja ja etuoikeus.  Ja elama vie kun sen antaa vieda. Ehka minun 50. syntymapaivaa vietetaan taas Suomessa. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *