Kurkistus Gastronaatti II:n kuviin

En esitellyt viime viikonlopun Gastronaatti II:n julkkaripostauksissa lainkaan kirjan sisäsivuja, joten nyt voisin avata kirjan kannen ja lausua muutaman sanan kirjan kuvista.

Aivan ensin on kuitenkin toivotettava kaikki (!) tervetulleiksi piipahtamaan kirjan toisiin julkkareihin Nide-kirjakaupassa (Fredrikinkatu 35) huomenna keskiviikkona 11.10.2017 klo 16:30 ja 19 välillä! Rouva on paikalla omenpiirakoineen, joten jos sinulla ei ole vielä kirjaa, voit ostaa sen ja saada samalla siihen omistuskirjoituksen, tai ihan vaan käydä moikkaamassa. Poikkean itsekin kirjakaupassa tapahtuman alkupuolella ja viivyn sen aikaa, mitä mukanani liikkuvat kääpiöt sallivat.

Kirjan sisäkansiin tehdyt perhekuvakollaasit olivat todella hauska idea kirjan taittaneelta Pauli Salmelta. Toimitin hänelle kansiollisen ”fiiliskuvia”, joita voisi käyttää kirjan sivuilla, jos niille on tilaa. Kovin montaa fiiliskuvaa noin 70 reseptikuvan lisäksi ei sisäsivuille mahtunut, mutta onneksi käyttöä löytyi tässä muodossa!

Kirjan kuvat ovat tyyliltään ja sommittelultaan paljon ensimmäisen Gastronaatti-kirjamme kaltaisia, mutta omasta mielestäni huomattavasti parempia. Räiskin ensimmäisen kirjan menemään ”otetaan sata kuvaa ja toivotaan että yksi onnistuu”-tyylillä, mutta tämän kirjan kanssa minulla oli käytössäni sekä paremmat välineet että hieman enemmän ymmärrystä kameran käytöstä. Vaikka kuvien ottamisessa kestikin yli vuosi, yksittäisen ruoka-annoksen kuvaaminen oli huomattavasti joutuisampaa ja smoothimpaa kuin ensimmäisen kirjan kanssa.

En tiedä, onko kukaan ehtinyt huomata, mutta kirjassa on eri kuukausille omat teemavärinsä, jotka näkyvät kullekin kuukaudelle omistetun raaka-aineen avaussivulla ja niissä annoskuvissa, jotka on otettu pelkän puulevyn päällä. Talvikuukaudet (joulu, tammi, helmi) ovat valkoisella taustalla, keväällä teemaväri on vaalea turkoosi, kesällä vaaleanpunainen ja syksyllä syvä petroolinsininen. Onneksi tämä idea tuli jo, kun aloimme kuvata ensimmäisiä kevätlukuja, sillä idean lisääminen jälkikäteen olisi ollut mahdotonta.

Lähes kaikki kirjan kuvat on otettu jälleen ylhäältä päin. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin kuvausjärjestelyt kotona olivat mahdollisimman yksinkertaiset: ruokapöytä syrjään olohuoneen ikkunan alta, kuvausalusta lattialle, kamera kiinni jalkaan ja linssi kohti lattiaa. Interiöörejä kodistamme kirjassa ei näy siis juurikaan, sillä kuvausten järjestäminen kahden lapsen kanssa olisi ollut käytännössä turhan haastavaa. Toinen syy tähän kuvakulmaan on se, että yksinkertaisesti pidämme siitä. Kaikille ruoille se kuitenkaan sovi, ja joitain annoksia onkin kuvattu sivusta tai viistosti, jotta vaikkapa jonkin leivän tai piirakan täytteet näkyvät.

Tämä on muuten yksi lempikuvistani. Lähes räjähtämispisteessä olevat tulppaanit ovat lähes maalauksellisen kauniit, ja tyttönen piirtämässä piirustustaan on kovin söpö. Punainen veriappelsiinihillo näyttää dramaattiselta valkoista taustaa vasten. Lisäksi se hillo oli törkeän hyvää!

Aivan ensimmäinen kirjaan kuvattu ruoka olivat nämä prinsessasipsit ja avokadodippi. Tyttösen käsi on mukana siinäkin. Käytimme häntä itse asiassa käsimallina niin paljon, että jouduimme jättämään osan käsimallikuvista pois kirjasta, ettei niitä tulisi liikaa. Onneksi kaikista annoksista oli myös versiot, joissa ei ollut käsiä mukana. Tähän kuvaan jätimme tarkoituksella jäljelle tytön kädessä olevan sinisen tussijäljen, vaikka sen olisi voinut käsitellä kuvasta pois.

Käsistä puheen ollen: olenpa saanut omatkin käteni mukaan yhteen kuvaan. Tämän kinkkuparsakuvan rakentamisen jälkeen otin aterimet käsiini, seurasin tietokoneen näytöltä, miltä käsien asento näyttää ja pyysin Rouvaa painamaan laukaisinta tietokoneella, kun asento oli hyvä. On muuten yllättävän hankalaa saada aikuisen ihmisen kädet näyttämään ruokakuvassa sekä hyviltä että luontevilta. Jostain syystä lapsen pieni ja pehmeä käsi on joka asennossa täydellinen.

Nokkospesto-voileipäkakku oli yksi työläimmistä kuvista kirjassa, ja sen tekemiseen meni kokonainen päivä. Pelkkä voileipäkakun tekeminen täytteineen vei oman aikansa, mutta koristeeksi oli vielä haettava tuoreita ketunleipiä kukkineen Helsingin keskuspuistosta. Rouva oli silloin toukokuussa 2016 viimeisillään raskaana, ja hän yritti pontevasti taivutella minua päästämään hänet pyörällä ketunleipien keruuseen, mutta en päästänyt. Kävimme siis poimimassa koristeet tytön kanssa puistosta ennen kuvauksia.

Kesä oli mahtavaa kuvausaikaa, sillä valoa oli paljon ja kuvattavat asiat värikkäitä. Jossain sumussa kuitenkin liikuimme, ja jälkeen päin ajateltuna tuntuu ihmeelliseltä, että saimme niinkin paljon kuvattua pienen vauvan kanssa kaikkine härdelleineen. Kesäkeitto on yksi lempikuvistani.

Yksi kuvauksissa huolehdittavista asioista on, että sekä astioissa että taustoissa on tarpeeksi vaihtelua. Sama pöytäliina tai kangas ei saa esiintyä liian usein kirjassa, joten uutta kuvaa rakentaessa piti kelata läpi kaikki aiemmin otetut kuvat ja tarkastaa, miten monessa kuvassa suunniteltua liinaa tai lautasta olikaan jo käytetty.

Minulta onkin kysytty, että miten monta pöytäliinaa meillä oikein onkaan? Onhan niitä useampia mutta eivät kaikki näistä kirjassa näkyvistä taustakankaista täysimittaisia pöytäliinoja ole. Jokunen on itse asiassa jopa vain keittiöpyyhe.

Pisimmän kuvausreissun teimme Saarijärvelle, mummolaani, jonka pihassa kasvaa muutama kymmenen herukkapensasta. Otimme kuvauskamat mukaan, poimimme herukat pensaista ja kuvasimme elokuun pääkuvan mummolan keittiön lattialla vaalenpunaisen kuvausalustamme päällä. Muuten lähes kaikki kuvat on otettu olohuoneemme lattialla. Yksi on kuvattu anoppilassa (mansikkabrita) ja yksi puutarhamökillä (suklaapavlova).

Oli hauska yhteensattuma, että hankimme viime kesänä myös puutarhamökkimme ja saimme sieltä valtavasti omenia. Emmehän tienneet tällaisesta mökkiasiasta mitään, kun aloimme kuvata kirjaa. Teimmekin kaikki omenakuvaukset omilla omenoillamme!

Olen paitsi kuvannut kaikki annokset myös hyvin pitkälti syönyt kuvien ruoat. Mutta mikäs siinä, esimerkiksi tämä mantelijauholla terästetty omenapiirakka on ehkä parasta, mitä tiedän. Tänäkin syksynä olen syönyt sellaisia ainakin neljä. Yksin.

Koska minultakin on kysytty useamman kerran, mikä on lempireseptini, nostan tähän loppuun vielä kolme lempiruokaani kirjasta.

Ensinnäkin Melanzane alla parmigiana -tyyppinen munakoisovuoka on taivaallista.

Sitten on kaalikääryleet, joita rakastan. Melkoinen innovaatio on se, että Rouva vinkkaa pakastamaan keräkaalin kokonaisena. Kun kaalin sulattaa pakastimesta, sen lehdet ovat pehmentyneet riittävästi, jotta täytteet saa käärittyä niiden sisään, eikä kaali tarvitse keitellä lainkaan!

Ja vielä karamaellipossu, joka on ravintola Farangin karamellipossusta yksinkertaistettu herkku. Sen voi tehdä vaikkapa joulukinkun ylijäämistä uuden vuoden juhliin! Tässä se nautitaan pikkelöidyn chilin ja joulukuun pääraaka-aineen, porkkanan, kanssa.

Joskus omien töidensä tuloksia katselee vähän nolostellen ja näkee vain kaikki korjaamatta jääneet virheet. Nyt ei ole sellainen fiilis.

Kun katselen kuvia kirjan sivuilta, ne näyttävät yksinkertaisesti perhanan hyviltä. Kirjan painojälki on vielä erinomainen, ja kuvat loistavat kirkkaina, värikkäinä ja raikkaina ja näyttävät hyvin pitkälti samalta kuin omalla koneellani.

Miltäs näyttää? Joko sinä olet ehtinyt selailemaan Gastronaatti II:ta?

* * *

Lisää Gastronaatti II:sta:
Julkkaritunnelmia
Rouva kertoo kirjasta
Making of ruokakuvat
Takakannen kuvaukset
Yhteistyö No Tofu Publishingin kanssa

Kirjan voi ostaa täältä: notofupublishing.com!