Kuudes isänpäivä

Isänpäivä oli laskelmieni mukaan kuudes. Myös tänä vuonna loikoilin sängyssä toista tuntia odottaen herätystä ja ehdin lähettää Rouvalle tällä välin jo yhden viestinkin. Neuvoin, mistä kadonnut sydänpiparimuotti saattaisi löytyä.

Hyvää kuitenkin kannatti odottaa: aamiaispöytään oli katettu loikoillessani croque madamet, hedelmäsalaatit ja herkullinen omena-päärynäpiiras.

Rakastan omenapiirakkaa kaikissa muodoissa, mutta tämä oli jotenkin poikkeuksellisen hyvää. Taikinakannen alla oli omenahilloketta, ja lopputulos muistutti niitä hampurilaisketjujen uppopaistettuja omenapiirakoita, joissa on polttavan kuuma hillosisus. Tämä piiras oli toki paljon parempaa.

Kun poikanen nukkui päiväuniaan, teimme Rouvan ja tytön kanssa punajuurella värjättyä pastaa: ricottatäytteisiä ravioleja ja lopusta taikinasta tagliatellea.

Tagliatelle jätettiin kuivumaan myöhempää käyttöä varten.

Tulipa ravioleista herkullisia ja niin hauskan värisiä! Ne nautittiin voi-salviakastikkeen kanssa.

Illalla sain vielä tohottaa Rouvan pyöräyttämiin crème brûléeihin sokerikuoret.

Ja kuin ihmeen kaupalla sain molemmat lapset sohvalle, katsomaan kameraan ja hymyilemään yhtä aikaa. Ainakin melkein.

Loppuun vielä lainaus tytöltä perjantaina päiväkodin isänpäiväaamiaisella saamastani isänpäiväkortista:

”Isi on kiva, tosi herkkä hermostumaan. Isi pitää mun yllätyksistä. Isi tykkää kun käyttäydyn tosi hyvin, se pitää mun korteista ja askarteluista. Me käydään HopLopissa ja uimassa. Isi on hyvä muistikorteilla pelaamisessa ja piirtämisessä.”

Olette rakkaita! 🙂