Kuumeinen joulu, korvatulehdus, antibioottikuuri ja kippis sille!
Huh, tulipa tämä parin päivän ylimääräinen lomarahavapaa tarpeeseen.
Joulu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, ja olisi kyllä tullut itku, jos torstaina olisi ollut työpäivä. Sairastelua, huonoja yöunia vieraissa sängyissä ja pitkiä ajomatkoja lumituiskussa. Tavaroiden purkamista ja pakkaamista. Olo on joulun jälkeen kaikkea muuta kuin levännyt.
Tätä joulua leimasi siis nuha ja kuume, jota on ollut ilmeisesti liikkeellä monessa muussakin perheessä.
Rouva oli korkeassa kuumeessa ja pahassa yskässä koko viime viikon.
Aatonaattona isäni ilmoitti, että äitini on kuumeessa ja he eivät äitini kanssa pääsekään viettämään yhteistä jouluaattoa kanssamme anoppilaan. (Mikä oli vähän niin kuin se koko pointti tässä joulussa.) Tämä taas aiheutti ongelmia ruoka- ja lahjalogistiikan suhteen.
Jouluaattona myös tyttöön nousi kuume. Hän siis itkeskeli ja yski koko joulun, ja hänen äänensäkin kävi niin käheäksi, että välillä kuului vain pihinää. Kuumetta pidettiin alhaalla Panadolin avulla, mutta eihän se yleistä kurjaa oloa paranna.
***
Ehdittiin jouluna tehdä sentään muutakin kuin itkeä: syödä, tavata sukulaisia ja saada ja antaa joululahjoja.
Pieni sai tietysti monta kivaa lahjaa: pehmolelua, palikkalaatikkoa, pottaa, astiaa ja kirjaa. Tyttö oli tosin laitettava jouluaattona nukkumaan jo ennen kuin ehdimme jakamaan lahjat, joten hänen pakettinsa avattiin amerikkalaisittain vasta joulupäivänä.
Vanhemmillemme ja isovanhemmilleni teetetty Ifolor-kirja oli taattu hitti. Siinä on 36 sivua vauvan kuvia hänen ensimmäisiltä kuukausiltaan. Kirjasta tuli niin kiva, että tilasimme sellaisen myös itsellemme.
Rouvan ja minun lahjoistani mainittakoon Rouvan minulle hankkima tyylikonsultaatio Vaatelainaamo Nopsaan ja koko perheen (erityisesti äidin ja tyttären) studiokuvaus, jonka sovin tutun valokuvaajan kanssa helmikuulle.
***
Vaikka vanhempani eivät päässeet viettämään kanssamme yhteistä jouluaattoa, ehdimme kuitenkin tavata myös heitä pyhien aikana. Lisäksi yllätimme isovanhempani menemällä tapaninpäivänä vierailulle tätini luokse, jossa he olivat viettämässä joulua.
Isoäitini kertoi olevansa Ifolor-kirjasta niin onnellinen, että hän toivottaa iltaisin hyvät yöt kirjan hymyilevälle kansikuvalle. Paketin he olivat ehtineet avata jo hyvissä ajoin ennen joulua.
***
Torstain suojasää muutti Helsingin sohjoiseksi ja kuraiseksi, ja lumikasat haittasivat liikennettä ja tukkivat jalkakäytäviä. Siinä hävisi se viimeinenkin joulufiilis.
Tyttö kävi iltapäivällä lääkärissä, ja hänellä todettiin kunnon korvatulehdus. Ei ihmekään, että hän itki edellisenä yönä aamukolmesta seitsemään.
”Jipii, siitä se korvatulehduskierre sitten lähtee”, totesin. ”Ei välttämättä lähde”, lohdutti Töölön Mehiläisen lastenlääkäri.
Olisi ollut sääli poistua Pohjoiselta Hesperiankadulta hakematta sushia kaupungin parhaaksi sushi-paikaksi valitusta Umeshusta. ”Saisikohan tämänkin tytön vakuutukseen?” mietin, ”sillä eihän Mehiläisessä voi käydä vierailematta Umeshussa.”
Rouva lähti tytön kanssa kotiin taksilla, minä kävin tekemässä tilaukseni ja hain tytölle antibiootit apteekista sillä aikaa kun sushit valmistuivat.
”Korvatulehdukselle”, kilistimme laseja sushilautasen ääressä samalla, kun Rouva syötti tytölle päärynäsosetta. ”Ja antibiooteille.”
”Ja sille, että ensi jouluna emme poistu kotoa.”
”Emme ehkä muutenkaan enää ikinä.”