Kuumeinen joulu, korvatulehdus, antibioottikuuri ja kippis sille!

Huh, tulipa tämä parin päivän ylimääräinen lomarahavapaa tarpeeseen.

Joulu ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, ja olisi kyllä tullut itku, jos torstaina olisi ollut työpäivä. Sairastelua, huonoja yöunia vieraissa sängyissä ja pitkiä ajomatkoja lumituiskussa. Tavaroiden purkamista ja pakkaamista. Olo on joulun jälkeen kaikkea muuta kuin levännyt.

img_2325.jpg

Tätä joulua leimasi siis nuha ja kuume, jota on ollut ilmeisesti liikkeellä monessa muussakin perheessä.

Rouva oli korkeassa kuumeessa ja pahassa yskässä koko viime viikon.

Aatonaattona isäni ilmoitti, että äitini on kuumeessa ja he eivät äitini kanssa pääsekään viettämään yhteistä jouluaattoa kanssamme anoppilaan. (Mikä oli vähän niin kuin se koko pointti tässä joulussa.) Tämä taas aiheutti ongelmia ruoka- ja lahjalogistiikan suhteen.

Jouluaattona myös tyttöön nousi kuume. Hän siis itkeskeli ja yski koko joulun, ja hänen äänensäkin kävi niin käheäksi, että välillä kuului vain pihinää. Kuumetta pidettiin alhaalla Panadolin avulla, mutta eihän se yleistä kurjaa oloa paranna.

***

Ehdittiin jouluna tehdä sentään muutakin kuin itkeä: syödä, tavata sukulaisia ja saada ja antaa joululahjoja.

Pieni sai tietysti monta kivaa lahjaa: pehmolelua, palikkalaatikkoa, pottaa, astiaa ja kirjaa. Tyttö oli tosin laitettava jouluaattona nukkumaan jo ennen kuin ehdimme jakamaan lahjat, joten hänen pakettinsa avattiin amerikkalaisittain vasta joulupäivänä.

img_2449.jpg

img_2468.jpg

img_2477.jpg

img_2483.jpg

img_2493_1.jpg

Vanhemmillemme ja isovanhemmilleni teetetty Ifolor-kirja oli taattu hitti. Siinä on 36 sivua vauvan kuvia hänen ensimmäisiltä kuukausiltaan. Kirjasta tuli niin kiva, että tilasimme sellaisen myös itsellemme.

img_2413_1.jpg

Rouvan ja minun lahjoistani mainittakoon Rouvan minulle hankkima tyylikonsultaatio Vaatelainaamo Nopsaan ja koko perheen (erityisesti äidin ja tyttären) studiokuvaus, jonka sovin tutun valokuvaajan kanssa helmikuulle.

***

Vaikka vanhempani eivät päässeet viettämään kanssamme yhteistä jouluaattoa, ehdimme kuitenkin tavata myös heitä pyhien aikana. Lisäksi yllätimme isovanhempani menemällä tapaninpäivänä vierailulle tätini luokse, jossa he olivat viettämässä joulua.

img_2497_-_version_2.jpg

Isoäitini kertoi olevansa Ifolor-kirjasta niin onnellinen, että hän toivottaa iltaisin hyvät yöt kirjan hymyilevälle kansikuvalle. Paketin he olivat ehtineet avata jo hyvissä ajoin ennen joulua.

***

Torstain suojasää muutti Helsingin sohjoiseksi ja kuraiseksi, ja lumikasat haittasivat liikennettä ja tukkivat jalkakäytäviä. Siinä hävisi se viimeinenkin joulufiilis.

2012-12-27-1813.jpg

Tyttö kävi iltapäivällä lääkärissä, ja hänellä todettiin kunnon korvatulehdus. Ei ihmekään, että hän itki edellisenä yönä aamukolmesta seitsemään.

”Jipii, siitä se korvatulehduskierre sitten lähtee”, totesin. ”Ei välttämättä lähde”, lohdutti Töölön Mehiläisen lastenlääkäri.

2012-12-27-1823.jpg

Olisi ollut sääli poistua Pohjoiselta Hesperiankadulta hakematta sushia kaupungin parhaaksi sushi-paikaksi valitusta Umeshusta. ”Saisikohan tämänkin tytön vakuutukseen?” mietin, ”sillä eihän Mehiläisessä voi käydä vierailematta Umeshussa.”

Rouva lähti tytön kanssa kotiin taksilla, minä kävin tekemässä tilaukseni ja hain tytölle antibiootit apteekista sillä aikaa kun sushit valmistuivat.

2012-12-27-1833.jpg

2012-12-27-1838.jpeg

”Korvatulehdukselle”, kilistimme laseja sushilautasen ääressä samalla, kun Rouva syötti tytölle päärynäsosetta. ”Ja antibiooteille.”

2012-12-27-1843.jpg

2012-12-27-1845.jpg

”Ja sille, että ensi jouluna emme poistu kotoa.”

”Emme ehkä muutenkaan enää ikinä.”

Kommentit (8)
  1. anna-liisa: Voi kiitos! Omasta mielestäni vain kirjoitan jotain mieleen tulevaa 🙂

    MariK: Kyllä tyttö jaksoi onneksi vähän hymyilläkin. PaaPiin tuotteet on kyllä tosi nättejä. Sellainen mäyräkoirakin olisi tosi suloinen.

    Kahvittelija: Juu, olisi ollut jotenkin epärehellistä kirjoittaa että oli vain piparintuoksua ja kimaltelevia koristeita. Ehkä tosiaan ensi jouluna.

    Vierailija (12:21): Kyllä, tästä kirjoitin jo aiemminkin. Kolmekymppisten lasten ei tarvitse enää viettää juhlapyhiä vanhempiensa kanssa. Tämä oli tällainen yksi kerta, ja ensi vuonna sitten taas kotona omien perinteiden parissa.

    Vierailija (12:42): Ohhoh, kuulostaa aikamoiselta tuo joulumuori.

    Vierailija (16:12): Oi vitsi, miten odotankin sitä, että pääsee pelaamaan tytön kanssa pelejä!

    Vierailija (23:14): Niin, onhan sitä vuodessa 52 muutakin viikkoa, jolloin sukua voi tavata. Ei sitä tarvitse joulun pyhiin mahduttaa.

  2. Niin miks mennä merta edemmäs kalaan? Borta bra (??) men hemma bäst. Todella. Täällä oltiin kans sairaina, mihinkään ei lähdetty, anoppi siskoineen oli aattoillan dinnerillä meillä ja that’s it. Isommat lapset lähti tapaniniltana toiseen mummolaan, me kaikki sit huomee. Kun olin pieni, joulunvietto oli juurikin tuollaista eri päivinä eri sukulaiset meininkiä ja onhan se toisaalta pakko myöntää että vain ihmisiä näkemällä ne kontaktit *oikeasti* säilyvät ja jäävät ne sukulaiset lapselle mieleen. Kaipa se on sitten mukavuudenhaluakin ja itsekkyyttä että me emme jaksa sillä tavalla reissata enää (eikä kukaan suvusta) kuin ”silloin ennen”. Vaan oltiinpa sitä kenties vielä 80-luvulla muutenkin jotenkin yhteisöllisempiä, ainakin mutu-tuntumalla sanottuna.

    Mutta kaikki tekevät omanlaisensa ratkaisut ja hyvä niin! Paranemist!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *