Kyllä tämä aina kotiolot voittaa
Eppu sai tällä viikolla jälleen jatkoaikaa.
Jokavuotisessa sydänvian tarkastuksessa lääkäri totesi, että sairaus ei ole edennyt ja lääkitystä ei tarvitse lisätä. Ja kun Eppukin vaikuttaa pirteältä ja hyvinvoivalta, se voi edelleen elää aivan normaalia 12-vuotiaan koiran elämää.
”Ei saa nipistää Eppua!”
Tai niin normaalia kuin alle kaksivuotiaan ja hieman liian kovakouraisen lapsen kanssa voi olla.
Tyttö on kyllä muuttanut otteitaan hellävaraisemmiksi, syöttää koiralle mielellään naksuja ja välillä jopa käy silittämässä sitä ja antamassa sille suukkoja. Valitettavasti Eppu ei vaan edelleenkään luota tyttöön vaan näyttää hänelle hampaitaan lähes päivittäin. Eppu myös murisee toisinaan varoitukseksi, vaikka tyttö vain kävelee ohi muutaman metrin päästä.
Eikä se ihmekään, sillä lapsi saattaa edelleen kesken silittämisen yhtäkkiä raapaista tai nipistää koiraa. Sitten opetellaan jälleen kerran, miten Eppua silitetään nätisti.
”Näin. Nätisti pitää silittää.”
Eppu on aina jännittänyt lääkäriä, ja sille laitetaan tutkimusten ajaksi kuonokoppa. Yleensä se sähisee kuonokopan läpi ja saattaa yrittää karkuun niin, että sitä on pideltävä paikallaan kahden hengen voimin. Paitsi nyt. Koira oli niin coolisti ettei koskaan.
Lääkäri epäili, että Eppu oli niin helpottunut siitä, että pääsi pois pienen riiviön kynsistä, että piti lääkärin tutkimuspöytääkin parempana vaihtoehtona.
”Kyllä tämä aina kotiolot voittaa”, kuten Paristo-tv-sarjassa olisi sanottu.