Läpimurtoja

Suuri läpimurto: Porkkanasose!

Kyllä, porkkanasose maistuu jo niin hyvin, että lusikointia voi kutsua maistelun sijaan syömiseksi. Kun ruokalappu laitetaan kaulaan, käet (heh) alkavat heilua, ja pieni suu aukeaa vastaanottamaan useamman espressolusikallisen verran sileää sosetta. Tämä tulee pelastamaan monta iltaa, jolloin Rouva on omissa harrastuksissaan!

2012-10-27-1171.jpg

Lähes yhtä suuri läpimurto: Vauvauinti

Olin jo muutama viikko sitten varovaisen innoissani siitä, että vauvauintimme oli onnistunut erinomaisesti. Se ei ollut sattumaa, vaan kun äiti tuli mukaan altaaseen, yhteinen harrastuksemme alkoi todellakin tuntua kivalta. Kaikista osapuolista. Kahdella viimeisimmällä kerralla olemme viettäneet altaassa jo koko uintikerran, ja viimeksi tehtiin ensimmäinen sukellus!

Pieni läpimurto: Päiväunet

No, tätä ei ehkä vielä oikein voi kutsua varsinaiseksi läpimurroksi, mutta tyttö on nyt ottanut kolmet oikeat, puolentoista tunnin mittaiset päiväunet. ”Teillä on virkeä vauva”, sanottiin neuvolassa. Juu-u, huomattu on. Hän ei ole siis reilun viiden kuukauden mittaisen elämänsä aikana nukkunut varttia pidempiä päiväunia kotona sisätiloissa – paitsi kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ja kahdesti viime viikolla.

Ensimmäisellä kerralla hän nukahti puolittain syliini, ja sain korvattua itseni tyynyllä hänen allaan. Toisella kerralla tyttö nukahti Rouvan viereen sängylle, ja Rouva jäi hänen viereensä lukemaan kirjaa. Eilen hän nukahti viereeni sohvalle, kun kirjoittelin tämän viikon blogipostauksiani.

Mutta ei nuku päivisin silloin, kun Rouva haluaisi tehdä kotihommia.

Kaikkein pienin läpimurto: Tassuhoito

Iltanukahtamisen suhteen odottelemme vielä suurta läpimurtoa – se kun tuntuu olevan joinain iltoina vähän vaikeaa. Varsinkin kun olemme yrittäneet opettaa tyttöä pois siitä, että hänet nukutetaan imettämällä joka kerta, kun hän herää uudelleen.

Vielä muutama viikko sitten nukkumaanmeno oli tunnin tai kahden mittainen show. Siihen kuului ravaamista olohuoneen ja makuuhuoneen välillä sekä puolen tunnin mittaisia itkuja, jotka vaihtelivat lohduttomasta raivoisaan. Edistystä on kyllä tapahtunut, ja joinain iltoina isän tassu todella rauhoittaa heränneen tytön parissa minuutissa.

Silti ollaan vielä aika kaukana siitä, että tyttö nukahtaisi ilman äitiä, ja joinain iltoina maitotainnutus on edelleen ainoa tapa saada unesta havahtuneelta tytöltä jälleen taju kankaalle.

Kommentit (16)
  1. Lähiömutsi
    2.11.2012, 08:30

    I so feel you! Mä en ymmärrä, miten selvisin ilman vitutukseen kuolemista, kun Minime ei nukkunut päiväuniaan ensimmäisen hmmm reilun puolen vuoden aikana. Sitten yhtäkkiä jotain tapahtui, ja nykyään vetelee jo välillä parin tunninkin unet. Ja kun ennen piti olla liikkeessä, kantorepussa ja ulkona, että edes minitirsat kiskaistiin, nykyään uni maittaa parhaiten omassa pinnasängyssä. On ne maar mystisiä olentoja nuo vauvat. Että iso tsemppi täältä idästä sinne etelään!

    http://www.mutsiavautuu.com

  2. Harmi, että teiltä puuttuu se parveke. Rakas ulkoilma toimii lähes kaikilla lapsilla hyvin, meilläkin tyttö nukkuu partsilla uskomattoman pitkiä pätkiä. Päiväunet sisällä ovat taa ihan vieras käsite. Ei se vaan suostu nukkumaan sängyssä päiväsaikaan 🙂 Harmi homma, tiedän miten raivostuttavaa on kun ei saa yhtään mitään aikaiseksi kun vauva ei vaan nuku. Tsemppiä päiväuniin 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *