Lapsen ensimmäinen kännykkä – Miten voit huolehtia digitaalisesta turvallisuudesta

Koulut alkoivat, ja monet pienet koululaiset ovat saaneet näinä päivinä ensimmäiset älypuhelimensa. Nykyisille diginatiiveille alakoululaisille mobiililaitteet ja erilaiset apit ovat varmasti tuttuja jo kotoa, mutta on vielä eri asia, kun puhelin kulkee lapsen mukana ja hän käyttää laitetta ilman vieressä valvovaa ja auttavaa aikuista. 

Teen tänä syksynä yhteistyötä Elisan kanssa ja tavoitteenamme on lisätä tietoisuutta digitaalisesta turvallisuudesta. Tässä ensimmäisessä postauksessa näkökulmaksi valitsin lasten digitaalisen turvallisuuden, sillä aihe on juuri nyt ajankohtainen ja hyvin tärkeä.

Vaikka lapsi osaisikin soittaa puhelimella ja käynnistää lempisovelluksensa ja -pelinsä, on vielä paljon, mistä vanhemman tulee huolehtia, varsinkin silloin, kun lapsi osaa hädin tuskin lukea.

On itsestäänselvää, että vanhemmat opettavat lapsille liikenneturvallisuutta kuten sen miten suojatie ylitetään turvallisesti tai että pyöräillessä käytetään aina kypärää. Digitaalisesta turvallisuudesta huolehtiminen pitäisi olla yhtä lailla osa koko perheen digielämää, ja aikuisten vastuulla on lisätä lasten ymmärrystä turvallisesta digikäyttäytymisestä. Monet toiminnot ja sovellukset vaativat myös englannin osaamista, joten lapsi tarvitsee väistämättä apua ja neuvoja puhelimen käytössä.

Lasten kanssa kannattaa keskustella avoimesti, mikä on sallittua ja mikä ei, ja miksi vaikkapa henkilötietoja ei kannata jakaa joka paikassa. Varsinkin vanhemmat lapset voivat myös kaivata jo melko hyviäkin perusteluja esimerkiksi sille, miksi sosiaalinen media on tarkoitettu vain yli 13-vuotiaille.

On myös suositeltavaa hyödyntää puhelimen käyttöjärjestelmän tarjoamia työkaluja sisältöjen rajoittamiseen ja puhelimen käytön valvontaan.

Minkä ikäiselle lapselle älypuhelin?

En halua neuvoa ketään siinä, minkä ikäiselle lapselle älypuhelin kannattaa hankkia, sillä jokainen vanhempi osaa varmasti parhaiten arvioida, milloin lapsi on riittävän vanha käyttämään puhelinta ja huolehtimaan siitä. Oma esikoisemme sai vanhan työpuhelimeni valokuvaus- ja pelikäyttöön jo 6-vuotiaana, mutta puhelinliittymä siihen hankittiin vasta koulun alkua edeltävänä kesänä.

Ymmärrän erittäin hyvin, että kaikki eivät halua ostaa vielä ekaluokkalaiselle älypuhelinta, enkä itsekään pysty perustelemaan, että sille olisi ollut ehdotonta tarvetta vielä koulun alussa. Myöhemmin tunsin sen kuitenkin lisäävän turvallisuutta, kun lapsi alkoi kulkea koulu- ja harrastusmatkojaan yksin. Tarkistan yhä, että hän on päässyt perille määränpäähänsä, kun hän lähtee kotoa yksin johonkin. Yleisesti ottaen oma havaintoni oli kuitenkin, että omilla kulmillamme kännykkä löytyi jo kaikkien ekaluokkalaisten repuista.

”Älä painele painikkeita, jos et tiedä mitä niistä tapahtuu”

Tämä oli varmasti ensimmäisiä asioita, joita olen ohjeistanut molemmille lapsille. Tämä ei ole tärkeää pelkästään turvallisuuden vuoksi vaan myös siksi, että puhelimen voi saada mahdollisesti pahastikin solmuun tai tärkeitä tietoja poistettua, jos ei tiedä, mitä on tekemässä.

Perhe-ominaisuus

Tein lapselle ensin oman tilin, ja liitin sen osaksi perhettäni. Näin myös vaimoni pääsee katsomaan ja muuttamaan turvallisuusasetuksia. Perhe-ominaisuus on osa iPhone-puhelimeni iOS-käyttöjärjestelmää, mutta Android-puhelimista löytyy varmasti vastaavat ominaisuudet.

Hyväksy lataukset ja ostot

Lapsellani ei ole mahdollisuutta ladata sovelluksia eikä tehdä ostoksia ilman vanhemman hyväksyntää. Tämä koskee myös ilmaisia sovelluksia. Ostoksiin en lähtökohtaisesti anna hyväksyntää koskaan, ja sovellustenkin kanssa käytän harkintaa. En esimerkiksi anna hänen ladata jokaista peliä ja hölynpölyappia, joista hän näkee mainoksia jossain toisessa apissa.

Ilman rajoituksia lapsi voisi vaikkapa ladata jonkin pelin tai muun sovelluksen, jonka käyttämisestä pitää maksaa kuukausimaksua tai jossa voi tehdä rajattomasti sovelluksen sisäisiä ostoja.

Erityisesti Android-puhelimiin saattaa vahingossa päätyä sovellusten mukana myös haittaohjelmia, jotka voivat pahimmassa tapauksessa asentaa vakoiluohjelmia tai tehdä kalliita kuukausitilauksia, jotka huomaa vasta luottokorttilaskulta, jos niitä edes huomaa. Lisäksi haitallinen sovellus voi mahdollisesti päästä käsiksi kaikkeen puhelimen sisältöön kuten viestit, valokuvat, sijaintitiedot ja verkkopankki. Vaikka käyttöjärjestelmä kysyykin käyttäjältä luvan tietojen käyttöön, luvat on helppo antaa epähuomiossa sen käynnistyksen yhteydessä.

Haittaohjelmia sisältävät sovellukset voivat olla kuvafilttereitä, taustakuvia tai muita sinänsä harmittoman näköisiä hupisovelluksia, mutta itse en anna lapsen ladata näitä edes iPhoneen.

Nykyisin useimmiten tarve ladata jokin appi tulee siitä, ”kun kaikilla kavereillakin on”. Silloinkin harkitsen asiaa ja katson ensin itse, millaisesta sovelluksesta on kyse ja kuka on sovelluksen julkaisija.

Appien ikärajat

Sovellusten ikärajojen kanssa olen aika tarkka. Esimerkiksi suurin osa sosiaalisen median appeista on tarkoitettu yli 13-vuotiaille, ja tämä lukee myös palveluiden käyttöehdoissa. En ole esimerkiksi antanut hänen asentaa YouTube-, TikTok- tai Instagram-appeja. YouTubesta ja TikTokista on ollut paljon puhetta siitä, että harmittomien videoiden seassa saattaa tulla vahingossa tai ilkitekona lapsille täysin sopimatonta sisältöä. Ilman niitäkin sosiaalisen median sovellukset ovat niin koukuttavia myös aikuisille, että on parempi, että niihin hän tutustuu vasta vanhempana.

Ainoa sovellus, jossa olen tehnyt poikkeuksen, on WhatsApp, jota lapset käyttävät viestimiseen keskenään. Joissain palveluissa käyttöehdot kertovat, että sovelluksen käyttäminen on sallittua lapsille, mutta tilin luomiseen pitää olla vähintään 13-vuotias.

Sisältörajoitukset

Olen asettanut lapsen tilille sisältörajoituksia niin, että hän näkee laitteeltaan (toki palvelusta riippuen) vain K12-elokuvia ja tv-ohjelmia. Sovellusten osalta en ole vastaavaa rajoitusta tehnyt, sillä hyväksyn joka tapauksessa kaikki lataukset erikseen.

Aikuisviihdesivuille päätyminen on luonnollisesti estetty. Rajoituksia voi asettaa myös erilaisille puhelimen toiminnoille, mutta itse olen kokenut olennaiseksi vain sen, että lapsi ei voi itse vaihtaa puhelimen pääsykoodia.

Ruutuaika

Olen todennut myös, että lapsen ruutuajan rajoittaminen on tarpeen. Rajoitukset vaihtelevat ja muuttuvat, ja niitä on hyvä tarkistaa sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu vievän liian paljon aikaa. Vielä vuosi sitten oli tarpeellista rajoittaa pelejä. Myöhemmin huomasin, että lapsi voi jäädä koukkuun myös YouTube Kidsin tai Pinterestin askarteluvideoihin. Vaikka lapsi hakisikin niistä sinänsä kivoja ideoita omiin askarteluihinsa, liika on liikaa.

Nyt pelit on unohdettu, ja parhaillaan aikaa vievin villitys on Zoomerang ja sen avulla tehtyjen lyhyiden musiikkivideoiden jakaminen WhatsAppin ”tiloissa”, jonka johdosta aiemmin aina sallittu WhatsApp on sekin päässyt Zoomerangin kanssa ruutuajan taakse – ainakin toistaiseksi.

Miten puhelinta käytetään?

Kun yllä mainitsemani tekniset asetukset on laitettu kuntoon, vieläkin olennaisempaa on kertoa lapselle, mitä puhelimella saa ja ei saa tehdä.

• Puhelinta ei saa käyttää ylittäessä katua
• Omien kuvien ja videoiden lähettäminen kenellekään muulle kuin omille kavereille ei ole sallittua
• Henkilötietoja, edes oikeaa nimeä, ei pidä paljastaa missään. Tyttäreni osaakin hienosti tekaista itselleen lempinimiä, jos joku palvelu joskus sellaista vaatii
• Jos joku soittaa tuntemattomasta numerosta, ei ole pakko vastata. Jos vastaa, eikä kyseessä ole kukaan tuttu, puhelun voi lopettaa mahdollisimman pian
• Puhelimen pääsykoodia tai minkään sovelluksen tai palvelun salasanoja ei saa koskaan paljastaa muille
• Jos puhelimeen tulee mikä tahansa outo viesti, ilmoitus tai kysymys, pitää kysyä vanhemmilta mitä se tarkoittaa.

Kysele lapselta

Kysymme ajoittain lapselta, millaisia ryhmiä hänellä on vaikkapa WhatsAppissa, onko keskustelu siellä kivaa tai onko ketään kiusattu tai poissuljettu ryhmistä. Vanhempien on hyvä muistaa, että viestinnän luottamuksellisuus koskee lastakin, ja esimerkiksi lapsen viestien lukeminen on hyväksyttävää vain painavin perustein ja lapsenhuoltolakiin (”lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito”) perustuen.

Muista puhelimen ylläpito

Ohjelmistopäivitykset ovat tärkeitä myös lapsen puhelimessa. Sovellusten uudet versiot voi asettaa latautumaan automaattisesti, ja käyttöjärjestelmäpäivitykset on hyvä tarkistaa ja tehdä säännöllisesti.

Onko älypuhelin niin kamala?

Jos vanhempia huolettaa liiallinen mobiilipelien pelaaminen, olen itse havainnut ilokseni, että lapset tekevät puhelimilla myös paljon muuta: ottavat kuvia, tekevät stop motion -animaatioita, kuvaavat ja leikkaavat elokuvia, hakevat Pinterestistä ja YouTube-kidsistä ideoita piirustuksiin ja askarteluihin, kuuntelevat äänikirjoja ja musiikkia ja oikeasti myös viestittelevät hyvin ahkerasti.

Jos nyt voisin kelata aikaa taaksepäin ja voisin päättää uudelleen, saisiko lapseni kännykän yhtä aikaisin kuin hän sen sai, kallistuisin silti siihen, että saisi. Se, missä olisin tarkempi, olisi ruutuajan rajoittaminen ja selkeämpien puhelimen käyttöaikojen asettaminen heti alusta asti.

Näin teet lapsen kännykän käytöstä turvallista – Elisa Ideat