Lapsen kanssa ravintola Lusikassa

Omien lempiravintoloideni lista on pysynyt melko samana aika pitkään, mutta nyt tuntuu, että tilanne muuttuu. Kävimme nimittäin lauantaina ystävämme kanssa viime vuoden puolella avatussa ravintola Lusikassa (Lapinlahdenkatu 9) ja olimme yksimielisiä siitä, että ravintola kuuluu ehdottomasti Helsingin kiinnostavimpien ravintoloiden joukkoon.

Lusikan tavoitteena on tarjota konstailematonta bistrotyylistä ruokaa kohtuuhintaan, ja heidän omien sanojensa mukaan ”hyvän ei tarvitse olla kallista”. Olen samaa mieltä, ja Lusikan hinta-laatusuhde onkin erinomainen: 36 euroa kolmesta ruokalajista tai 49 euroa maistelumenusta, viinipaketti 24 euroa.

Niin, ja testasimme ravintolan lisäksi myös toista juttua: ulkona syömistä touhukkaan taaperon kanssa. Emme olleet käyneet tytön kanssa ravintolassa sitten viime kesän, joten emme tienneet riittäisikö hänellä enää kärsivällisyyttä istua paikallaan koko illallisen ajan.

Päätimme, että otetaan alku- ja pääruoat à la carte -listalta ja katsotaan myöhemmin, kestävätkö pienen hermot vielä jäkiruoankin.

Lusikan ruokalista vaihtuu pienten bistrojen tapaan usein, joten todennäköisesti ensi viikolla listalla on jo jotain aivan muuta kuin eilen. Voin kuitenkin lämpimästi suositella tätä ihanan samettista mustajuurikeittoa, joka tarjoiltiin mädin kanssa. Myös Rouva ja ystävämme nyökyttelivät tyytyväisinä omien possunposkiensa ja jokirapujensa kanssa.

Pieni sai samaa keittoa kuin minäkin ja sanoi: ”Nam nam.”

Ravintolassa ei ollut lastenistuimia. Saimme paikan ikkunan vierestä, ja Rouva ja tyttö istuivat ikkunasyvennykseen sijoitetulla sohvalla. Istumapaikka oli itse asiassa erittäin hyvä, ja luulen, että lapsi oli sohvalla jopa rauhallisemmin kuin olisi ollut syöttötuolissa. Henkilökunta suhtautui lapseen todella tyylikkään iloisesti, ja oli hienoa, miten emme tunteneet hetkeäkään, että lapsi ei olisi ollut tervetullut ravintolaan.

Varmuuden vuoksi hänen annettiin kyllä katsoa välillä hieman Mimiä ja Kukua mukaan otetusta iPadista.

Pääruoiksi valitsimme kalaa. Itselläni oli kuhaa tomaattirisotolla ja basilikakastikkeella ja Rouvalla ja ystävällämme taimenta. Ruoissa ei ollut moitteen sijaa, ja viinisuosistukset osuivat nappiin.

Tämän kokemuksen perusteella kyllä harmittaa, että Nytin ravintolakriitikko löysi omassa jutussaan huomautettavaa lähes kaikista annoksista. Kritiikki on tietysti subjektiivinen arvio, ja meidän illallisellamme kaikki oli kohdallaan.

Myös se, että tyttökin jaksoi istua koko 2,5 tuntia paikallaan, ja saimme nautittua vielä jälkiruoatkin. Pieni olisi varmasti syönyt kaikki juustot, jos olisi annettu. Sai hän maistaa hieman äitinsä suklaakakkuakin.

”Nam nam.”