Lelukirja-altistus

Kun Suuri lelukirja tupsahti postilaatikosta muutama viikko sitten, heitin tytölle vitsikkäästi: ”Katso nyt pitkään, sillä tätä kirjaa et tule näkemään enää tämän jälkeen.” Selailin kirjaa ja kauhistelin sen viimeisen sivun kymmenen kohdan listaa, johon toiveet voi kirjata. Kymmenen?

2012-11-27-1605_1.jpg

Yle.fi uutisoi viime viikolla, miten lelujen mainostajia on uhattu sillä, että lelumainokset pitäisi postittaa vanhemman nimellä, suljetussa kirjekuoressa.

Kuluttajavirasto haluaa lelukuvastot kirjekuoriin (Yle.fi 19.11.2012)

Kuluttajaviraston perustelu oli, että alaikäisiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat alttiimpia markkinoinnin vaikutukselle.

Tämä sai minut pohtimaan sekä Kuluttajaviraston vaatimusta että omaa reaktiotani lelukirjaa kohtaan.

Eiväthän leikki-ikäiset ole niitä, jotka leluja ostavat. Eikä yksikään lapsi käy himoshoppaamassa lelu-osastolla vanhempiensa kielloista huolimatta. Mikä on siis markkinoinnin vaikutukselle altistumisen seuraus? Se, että öö… haluaisi kovasti jonkin asian, jota ei ehkä saa?

Onko se sitten niin paha, että lapsi haaveilee jostain muttei ehkä saa sitä? Eikös yksi vanhempien tehtävistä ole juuri se, että he opettavat lapsilleen, että kaikkea ei voi saada? Näin käy ennemmin tai myöhemmin.

Lisäksi leluja näkee muuallakin kuin Suuressa lelukirjassa. Jos pelkkä lelujen kuvien näyttäminen on liikaa lapsille, pitäisikö tavaratalojen leluosastoille laittaa sitten K-18-kyltit? Lapsethan saattaisivat nähdä hyllyissä jotain, joka vaikuttaa heihin.

Minulle oli lapsena itsestään selvää, etten saa kaikkea, mitä haluan. Joululahjoja sain varmasti enemmän kuin tarpeeksi, mutta muistan edelleen, miten pettynyt olin siihen, että joskus ala-asteiässä vanhempani eivät ostaneet minulle himoitsemiani He-Man and the Masters of the Universe -hahmoja. Ja sitten unohdin koko asian.

Voihan lelukirjaa lukea lapsen kanssa myös niin, että hänen kanssaan pohditaan, että jos saisi valita vain yhden, mikä lelu tai peli olisi se kaikkien mieluisin lahja. Silloinkin vanhemmilla on edelleen mahdollisuus sanoa: ”Ei. Meille ei tule sähäkkään punaista leikki-imuria, jolla voi imeä mukana tulevia styrox-palloja.”

Vanhemmat joutuvat varmasti selittämään lapsilleen vielä paljon vaikeampiakin asioita.

2012-11-27-1607.jpg

Kommentit (30)
  1. Omasta mielestäni lelulehdet oli ihan mahtava juttu, niitä oli kiva selailla ja haaveilla kaikista hienoista barbitavaroista. Eipä niitä toivottuja leluja ainakaan montaa koskaan tullut mutta silti kaikki lahjat oli aina kivoja.

    Ja ala-asteikäisinä me käytettiin lelukuvastoja kaverin kanssa kotileikissä postimyyntikuvastoina ja olevinaan tilailtiin niitä imuireita ja muita härpäkkeitä koteihin 😀 hauskaa oli vaikkei mitään ikinä perille tullut.

  2. Hei, hauskaa, miten paljon tämä juttu on herättänyt keskustelua!

    Ehkäpä siis uskallamme näyttää lelukirjaa tytölle sittenkin, kun hän ymmärtää siitä jotain 😉

    Itse en muista lelukirjaa lapsuudesta. Niin, no ensin sitä ei ollut olemassa, ja ehkäpä se vakiinnutti asemansa vasta sitten, kun olin jo huomattavasti kiinnostuneempi… öö, jostain muusta kuin leluista. Niin, mistä? Varmaan kuorolaulusta. Mikä kuulostaa oikeastaan vähän surulliselta. No mutta Lego-kuvastot kyllä muistan. Niitä taitaa olla muutama tallessakin 1980-luvun puolivälistä. Sekin on oikeastaan vähän surullista.

    On kyllä jännä, miten eri vanhemmista eri lelut tuntuvat turhakkeilta. Itsestäni esimerkiksi Angry Birdsit ovat oikein mainioita leluina. Ja niillähän siis heitellään muita, tietysti! 😀

    heta margareta: Hah! Tuli mieleen myös, että voisi tehdä arviointiviitekehyksen, jonka mukaan lelutoiveita voisi priorisoida.

    VierailijaKirsi: Tuo opus tulee nimellä lähetettynä ja Itellan kotiin kantamana, eli kyllä se tulee perille kiellosta huolimatta samoin kuin kaikki muutkin vauvantarvikefirmojen ja kirjakerhojen mainokset.

    ja Iksu: Ehkäpä minunkin olisi pitänyt saada pienenä sellainen leikki-imuri, että olisin oppinut pitämään siitä 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *