Liikaa tietoa

Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat tietää asioista ja niiden etenemisestä mahdollisimman paljon – ja jäävät sitten murehtimaan ja jännittämään, meneekö kaikki hyvin. Tämän odotuksen aikana olen ehtinyt viettää useamman hetken jännittäen, huolehtien ja pari kertaa jopa surren, kun olen ollut varma, että jotain on pielessä.

Olenkin miettinyt, tarjotaanko tuleville vanhemmille nykyisin jopa liikaa tietoa kaikesta, mitä tapahtuu tai voi tapahtua ja mitä riskejä mihinkin asiaan liittyy. Mitä hyötyä on oikeastaan tietää asioista, joihin ei voi lainkaan vaikuttaa ja jotka vain lisäävät omaa jännitystä erityisesti raskauden alkuvaiheessa?

Otetaan vaikkapa tuulimunaraskaus. Ennen positiivista raskaustestiämme en edes tiennyt koko asian olemassaolosta. Kun luin sitä koskevan jutun, olin vakuuttunut, että sellainen meilläkin olisi käynnissä.

Alkuraskauden pieni vuoto sai minut googlaamaan maanisesti ja lukemaan artikkeleita siitä, mistä kaikesta voi olla kyse. Lopputuloksena oli menetetyt yöunet seuraavaan ultraan saakka, jossa kaiken todettiin olevan hyvin.

Odotuskirjassa kerrottiin, että sikiön liikkeet, ne pienen perhosen siiven hipaisut, pitäisi tuntea tietyllä viikolla. Kun ne eivät tuntuneet silloin eivätkä vielä seuraavallakaan, Rouva oli varma, että koko toukka on haihtunut pois.

Enpä tiedä, onko siitäkään tiedosta hirveästi hyötyä, että lääkäri on nähnyt ultrassa jotain epäilyttävää, jos todennäköisyys siihen, että jotain on oikeasti vialla on hyvin pieni.

Ihan vihoviimeinen asia ovat netin keskustelupalstat. Tiedän, että niitä pitäisi jokaisen rationaalisesti ajattelevan ihmisen välttää. Kiusaus on kuitenkin liian suuri, kun Rouva ilmoittaa tunteneensa kovaa kipua alaselässä tai kummallista tunnetta vatsassa, ja tietokone on juuri sopivasti olohuoneen pöydällä. ”Siitä se siskonkin keskenmeno sitten alkoi”, diagnosoivat keskustelupalstojen leidit, ja taas jännitetään.

Olen aivan varma, että olisin osannut iloita tästä raskaudesta ja odotusajasta paljon enemmän ja paljon aiemmin, jos en olisi tiennyt, mitä kaikkea siinä voi mennä pieleen. Olikohan odottaminen ennen tätä informaatiotulvan ja internetin aikakautta yhtä pelottavaa vai ainoastaan kutkuttavan jännittävää?

Tietämättömyys on autuutta, sanoisin.

Kommentit (8)
  1. Puolensa ja puolensa. Koko kesän olen vierestä seurannut sitä sietämätöntä, julmettua surua, minkä kohtukuolema viikkoa ennen laskettua aikaa on saanut aikaan – odottava (ennestään 4 lapsen) äiti luotti lääkäreihin eikä etsinyt outoihin tuntemuksiin mitään vahvistusta muualta. Jälkeenpäin on selvinnyt kyseessä olleen riskiraskaus, jota kukaan lääkäreistä ei kommentoinut mutta joka oireiden perusteella olisi pitänyt huomioida. No, jossitella aina voi, enkelitrinsessaa se ei takaisin tuo. Siksi ehkä joskus tiedon etsiminen on paikallaan 🙂

    Kiitos vielä tästä blogista, ihan huippua on lukea miehen versiota odotusajasta (jovain, tämän pidemmälle en ole vielä päässyt vaikka jostain bongasinkin teillä jo olevan pienen tytön 😉

  2. Tieto tosiaan lisää tuskaa. Ehkä pelko on jonkinlaista itsensä suojaamista? Meillä on 5-vuotias esikoinen ja toisen lapsen laskettu aika on kesäkuun alussa. Viime vuoden kaksi keskenmenoa ovat pitäneet huolen siitä, että ihan kokonaan ei vieläkään uskalla iloita tulevasta vauvasta. Muuta ei voi ajatella kuin, että vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä ja lisäävät ymmärrystä myös muiden murheista ja menetyksistä. Kun on jotain menettänyt osaa iloita enemmän ja syvemmin siitä, mitä jo on. Täytyy vain ajatella, että niiden ihmisten elämä on köyhempää, jotka ovat aina kaiken saaneet helposti ja ilman vastoinkäymisiä. Raskaushormonit eivät tietenkään helpota asiaa.
    Muutoin en keskustelupalstoja harrasta, mutta peräkkäisten keskenmenojen myötä oli lohdullista lukea, ettei itse ole ainoa samassa tilanteessa. Silloin, kun kaikki menee hyvin, niin sieltä kannattaa tosiaan pysyä poissa ja kääntyä neuvolan puoleen.
    Tsemppiä odotukseen!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *