Luethan lapsellesi?

Haluatko, että lapsesi kasvaa itsevarmemmaksi, pärjää paremmin porukassa, saa laajemman sanavaraston, menestyy paremmin koulussa, saa paremmat lähtökohdat elämään, keskustelee enemmän kotona ja kasvaa aktiiviseksi ja uteliaaksi aikuiseksi? Tietysti.

FullSizeRender 5.jpg

Entä luetko lapsellesi ääneen? Viimeisimpien tutkimusten mukaan kolme neljästä vanhemmasta vastaa: ”En.” Tämä on hätkähdyttävä tulos, sillä lapselle lukemisella on juuri yllä lueteltuja positiivisia vaikutuksia. Tutkimusten mukaan lapsen menestykseen elämässä vaikuttaa enemmän se kuinka paljon kotona luetaan kuin vanhempien sosio-ekonominen tausta. 

Tästä haluaa muistuttaa myös Lukukeskuksen Lue lapselle -kampanja, joka kannustaa vanhempia lukemaan lapsilleen jo silloin kuin he ovat aivan pieniä.

FullSizeRender 4.jpg

Omassa perheessämme päivittäinen tai lähes päivittäinen lukeminen tytölle alkoi, kun hän oli kolmevuotias. Kyllä hänelle luettiin ennen tätäkin silloin tällöin, mutta Rouvan ollessa raskaana lukeminen oli mukavaa yhdessä oloa hänelle ja tytölle, kun Rouva vietti paljon aikaa sohvalla.

Viime syksynä aloimme lukea myös iltasadun sängyssä juuri ennen nukkumaanmenoa. Se on ollut hyvä keino myös saada iltatoimet sujumaan rivakammin: jos viivyttelee, on vaarana, että iltasatua ei ehditä lukea. Toisinaan lukuaikaa löytyy myös illalla iltaruoan jälkeen.

FullSizeRender 7.jpg

Ensimmäiset kirjastoretket teimme tytön kanssa, kun hän oli kolmevuotias, ja nyt niistä on tullut tärkeitä yhteisiä hetkiä äidille ja tyttärelle. Mukaan tarttuu aina iso kasa kuvakirjoja. Suosikkeja ovat Pekka Töpöhäntä, Mimmit, Mimmi-lehmä, Putti-poni, lasten runokirjat (esimerkiksi Hirvi irvistää ja Tiira tiiraa tiiraa sisältävät aikuisen korvaankin nokkelia eläinrunoja), Disneyn sadut ja erityisesti Disney-prinsessat. Aiemmin kotona on luettu kovasti myös Tove Janssonin klassikkokuvakirjoja ja esimerkiksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalaa ja Avaruuskirjaa. Tyttö on muuten tykännyt kuunnella myös äänikirjoja, jotka ovat hyvä vaihtoehto tv-ohjelmille ja peleille.

Pojalle luetaan varmasti vielä enemmän kuin tytölle hänen ollessaan vauva- ja taaperoiässä. Hänhän on usein nyt jo läsnä, kun luemme tytölle.

FullSizeRender 6.jpg

Luethan sinäkin lapsillesi? Se on aika kivaa!

Lisää Lue lapselle -kampanjasta:
Luelapselle.fi
/Faktatietoa
/Kirjavinkkejä

Kommentit (30)
  1. Käsittämätöntä, että noinkin moni vanhempi ei lue lapselleen! Meidän lapsmme on saman ikäinen kuin teidän poikanne ja olemme lukeneet hänelle jo parin kuukauden ajan. Aluksi tietysti luettiin vain vähän päivällä, mutta nykyisin iltasatu kuuluu olennaisena osana iltarutiineihin ja poika osaa odottaa sitä iltamaidon jälkeen 🙂 sadun jälkeen poika kääntyy sylissä, halaa tiukasti ja tuutulaulun kautta mennään nukkumaan. Priceless <3

    1. Oi 🙂 Meillä poika nuokahtaa syliin iltamaidon aikana ja sitten hänet nostetaan sänkyynsä, jossa hän kellahtaa vatsalleen. Iltasatua hänelle ei vielä lueta, mutta on useimmin mukana, kun tytölle luetaan. Myöhemmin, kun he siirtyvät nukkumaan samaan huoneeseen, satu tulee tietysti siinä samalla molemmille.

  2. Enpä olisi arvannut, että noin harvalle lapselle luetaan!

    Vaikka itse luen nykyään kirjoja vähemmän (mutta kuitenkin viikottain, lehdet päivittäin), niin lapselle luemme ihan joka päivä. On luettu vauvasta lähtien (aloitettu sillä hesarilla :D) ja iltasatu on ollut samanlainen rutiini kuin hampaiden harjauskin. Lisäksi lapsen aloitteesta luetaan myös muulloin.

    Kirjaimet kiinnostavat ja ihan sattumoisin lapsi tunnisti melkein kaikki kirjaimet ennen 2-vuotissyntymäpäivää (tasolla Mummo-kirjain, Siili-kirjain), ja nyt nelivuotiaana harjoittelee kirjoitamista, riimittelyä ja keksii sanoja, joissa on esimerkiksi kaksi R-kirjainta. Tällä menolla oppinee lukemaan ennen kouluikää, vaikka ei se mikään tavoite ole. 😀

    Ja oikein odotan, että päästään lukemaan äidin suosikkeja, kuten Maija Poppasta ja  Ronja Ryövärintytärtä.

    1. Mä luulen, että meilläkin luettaisiin enemmän, jos aloite tulisi lapselta. Useimmin hän haluaa kuitenin piirtää, maalata tai pelata jotain lautapeliä.

      1. Tuo on minusta tärkeää, että malttaa antaa lapsen tehdä mitä haluaa eikä itse tuputa. Siis toki on näytettävä ja kerrottava, että tällaisia vaihtoehtoja maailmassa olisi olemassa, mutta jos ei sillä hetkellä innosta, niin ei innosta.

        Meillä tuo 4-vuotias ei ollut innostunut piirtämisestä yhtään ennen kuin muutama viikko sitten. Välillä yritin sitä tarjota, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Rakentaa mielummin palapelejä tai leikkii legoilla. Nyt yhtäkkiä alkoi harjoitella kirjainten piirtämistä ja tekee sitä joka päivä monta kertaa, värittämisestäkin on innostunut. Osaa siis kirjoittaa, mutta ei piirtää (edes) pääjalkaista. 😀

        Joskus teen niin, että alan itse piirtää/askarrella, ja testaan, jos lapsi siitä innostuisi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *