Luomuna, kiitos!

Osallistuin keskiviikkoaamuna Arla Ingmanin sponsoroimaan aamiaistilaisuuteen Anton & Anton/MAT Pop-up Caféssa Kiseleffin talossa. Vanhassa Stockmannin lihaleikkaamossa tarjoiltu luomuaaminen liittyi meneillään olevaan luomuviikkoon, ja siellä esiteltiin luomubarometrin uudet tulokset näkulmana luomu lapsiperheissä.

2012-10-03-525.jpg

Tulosten ja tilaisuudessa käydyn keskustelun mukaan luomu kiinnostaa ihmisiä yhä enemmän – ja lapsiperheitä keskimäärin muita enemmän – mutta luomun käyttö on silti vähäistä verrattuna vaikkapa Tanskaan, jossa luomutuotteiden kulutus on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Huono saatavuus, kyseenalainen hippi-imago ja ennen kaikkea kalleus tekevät luomusta monien silmissä epäkiinnostavan.

Luulenpa, että monet hakevat luomusta vääriä asioita, jolloin sen kustannus-hyötysuhde koetaan heikoksi. Onko luomu esimerkiksi aina paremman makuista kuin ei-luomu? Tuskin. Silti sitä odotetaan ja petytään, jos näin ei olekaan.

Meidät on myös opetettu ihannoimaan suomalaista puhtautta, ja ulkomainen luomu tuntuu petokselta. MTV3 uutisoi viime viikolla, miten nuoret luomutuottajat ovat pettyneet siihen, miten kauppa heidän mukaansa suosii ulkomaisia luomutuotteita. Samassa yhteydessä haastateltiin kuluttajaa, jonka kommentista kävi ilmi, että luomu tarkoitti hänelle samaa kuin lähiruoka. Olen havainnut, että nämä termit sekoitetaan myös muualla. Luomu ei muuten tarkoita myöskään metsästä poimittua tai järvestä kalastettua, mutta se on toinen juttu.

Tämän päivän keskusteluissa särähti pahasti korvaan eräs kommentti mansikoista. Kommentoija esitti, että ei sillä ole niin väliä, ovatko esimerkiksi mansikat kesäisin luomua, kunhan ne ovat kotimaisia. Taannoisessa Helsingin Sanomien artikkelissa (8.7.2010) oli analysoitu mansikoiden myrkkypitoisuuksia ja todettu, että testatuista mansikoista eniten torjunta-aineita löytyi juurikin kotimaisista mansikoista, ja puhtaimmat marjat tulivat Puolasta. Tämän jutun jälkeen meille ei ole ostettu kuin luomumansikoita.

On myös valitettavaa, että isoissa kaupoissa myytävät luomutuotteet saattavat olla valmiiksi nahistuneita jo ostettaessa. Ketju tuottajalta kaupan hyllyyn on saattanut olla liian pitkä tuotteelle, jonka kuorta ei ole kyllästetty kemikaaleilla. Mutta siinä on ainakin itselleni juuri se pointti, mitä haen luomusta.

Minulle luomu edustaa ensisijaisesti lisä- ja torjunta-aineettomuutta. Olemme siirtyneet luomun suosimisesta vähitellen ostamaan luomuna lähes kaiken, mitä voimme. Talviaikaan monet tuoreet luomukasvikset ovat ulkomaisia, ja vaatimus siitä, että luomuna saisi myydä vain kotimaisia tuotteita, kuulostaa järjettömältä. Toisaalta kannatan kyllä vahvasti lähituotantoa – silloin kun se on järkevää. 

Voi olla, että luomua pidetään kehäteiden ulkopuolella etelähelsinkiläisten vihervasemmistolaisten hippipuuhasteluna, ja ekologisuus ja eläintuotteiden eettisyys eivät ole ensimmäisinä mielessä, kun on kiire tehdä ruokaostoksia töiden jälkeen. Eikä luomuun liitetty utopistinen mielikuva ”kiireettömästä ja harmonisesta maaseudusta” taida paljoa painaa vaakakupissa, jos sen löytäminen vaatii poikkeamista normaaleilta reiteiltä. Onkin ollut mukavaa havaita, että luomutuotteet ovat löytäneet tiensä myös niin sanotusti tavallisiin marketeihin, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta tehdä arkisia ruokaostoksiaan Hakaniemen hallissa ja Anton & Antonissa.

Tämän jutun tarkoituksena ei ole syyllistää muita tai arvostella heidän ruokavalintojaan. Meidän valintamme kuitenkin on, että haluamme tietää, mistä ruokamme tulee ja mitä se sisältää. Haluamme myös tietää, että ruoka ei melko varmasti sisällä sellaista, mikä ei siihen kuulu. Lapsellemme aiomme syöttää luomuruokaa niin pitkälle kuin mahdollista.

Aamun tilaisuuden kutsu oli otsikoitu Tekeekö lapsi perheestä luomun? Meidän tapauksessamme pitää sanoa, että kyllä ja ei. Perheemme – erityisesti Rouva – oli jo valmiiksi hyvin luomu, mutta kyllä lapsi sai erityisesti minut kiinnostumaan luomusta vielä enemmän. 

Entäpä sinä, onko lapsen saaminen tai jokin muu asia saanut sinut kiinnostumaan enemmän tai vähemmän luomuruoasta? Miksi?

Kommentit (20)
  1. Tämä luomumaito kun tuntuu olevan hieman kuuma peruna, niin kannan korteni kekoon ja valotan ulkomaiden eroja suomalaiseen luomuun. Toki hyvin puolueellisesti koska olen luomutilan emäntä, toiveena olisi siirtyä myös maidontuotannossa tavanomaisesta luomuun.

    Saksalaisella luomumaitotilalla on periaatteessa samat vaatimukset kuin suomalaisellakin, eläinten pitoon, tiloihin ja hoitoihin (hormonit, antibiootit) liittyen. Mutta maidon laatuvaatimukset, ihan meijeristä johtuen, ovat suomessa niin paljon korkeammat, että esimerkiksi suurta asiaa lehmän elämässä näyttelevä utareterveys on suuremman tarkastelun alla suomessa.

    Koska maidon laboratoriossa tarkasteltavat ominaisuudet, esimerkiksi utaretulehduksesta kertova valkosolupitoisuus, ovat rajoiltaan huomattavasti höllempiä esimerkiksi saksassa, voidaan siellä lypsää ja elättää ”vähän sairaita” eläimiä ilman sen kummempa huomiota. Eli eläintä joka ei pinnalle päin näytä sairaalta, vaan tuntee kipua ainoastaan tulehtuneessa utareessaan. Suomessa tällainen eläin on heti hoidon kohteena, koska sen lypsämä epäkurantti maito ei kelpaa meijeriin ja pilaa pahimmillaan koko tilasäiliöllisen. Hoidolla tarkoitan tihennettyä lypsyä, pehmustettua makuukarsinaa, homeopaattisia, jopa ab-kuuria jos muu ei tepsi, ab-kuureilla on toki ne rajansa lehmän elämässä.

    Jos meillä olisi käytössä samat, höllemmät maidon laatuvaatimukset kuin muualla euroopassa (ainoastaan Norjassa on samat) olisi suomessakin huomattavasti enemmän kroonisesti sairaita lehmiä, koska niiden maito kelpaisi meijeriin. Ei niissäkään jäämiä ole, uskon ja luotan siihen että esim. saksassakin on samat luomurehuvaatimukset kotieläimillä kuin suomessakin, mutta eläimet itsessään saavat olla hieman sairaampia kuin suomessa. Tämän ja ammattini vuoksi (luonnollisesti) meillä syödään suomalaisia luomutuotteita, varsinkin eläintuotteita.

  2. Kiitos! Kyllä näitä luetaan myöhemminkin hyvin paljon.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *