Mahdoton tappaa

”Palmuvehkaa on lähes mahdotonta tappaa” (Yle.fi, 22.2.2010).

Haaste otettu vastaan ja kaksi vehkaa hankittu Ikeasta.

Luovuimme viimeisistä viherkasveistamme, kolmesta kituvasta peikonlehdestä, kun putkiremontti alkoi. Ne ehtivätkin kärsiä olohuoneessamme jo yllättävän pitkän. 

”Vehka kaipaa lisää vettä vasta siinä vaiheessa, kun sen lehdet lerpahtavat, tai niiden väri hieman haalistuu.” Kuulostaa erittäin sopivalta. Yritän kyllä silloin tällöin muistaa kastella kasveja, mutta se vaatii juuri sen, että kasvi itse osaa pyytää vettä.

Rouva taas suhtautuu viherkasveihin kuin leikkokukkiin. Ne tulevat, näyttävät hetken kauniilta ja kuihtuvat pois. Yleensä hoidon puutteesta. ”Miksi kasvien pitää kasvaa”, hän ihmettelee ja ajattelee, että kasvit pysyvät pieninä ja söpöinä, kun niitä ei kastele.

Onkin hämmentävää, että Rouva muuttuu kesäisin landella oikeaksi viherpeukaloksi, jonka yrttipenkki puskee oreganoa ja minttua niin että ne lähes syrjäyttävät muun kasvillisuuden lähiympäristöstä.

Minttua… mojitoa… mmm… kesä…