Mämmämmäm

Ilmeisesti ”jokin vaihe” meni heti maanantaina kirjoittamani Jekyll ja Hyde -jutun jälkeen ohi, sillä tyttö on ollut koko viikon todella hyväntuulinen ja iloinen. Itse asiassa niin suloinen pieni kulta, että minulle tuli ihan paha mieli siitä, miten kuvasin hänet vain muutama päivä sitten joka asiasta itkevänä ruokanirsoilijana, joka tekee vain kaikkea, mikä ei ole sallittu.

img_3141.jpeg

Tällä viikolla hän on touhunnut iloisesti omilla leluillaan, harjoitellut ilman tukea seisomista lego-palikka suussaan, soittanut pianoa (!) ja esitellyt paljon puolitoistahampaista hymyään.

img_3176.jpeg

kuva_27.jpg

img_2919.jpeg

Nenän edestä sulkeutuvat kaapinovet ja tytön ulottumattomiin katoavat puhelimet ja tietokoneetkaan eivät ole aiheuttaneet viime viikkoisen kaltaisia raivokohtauksia, vaan hänen huomionsa on saatu kiinnitettyä muihin yhtä kivoihin, sallittuihin asioihin.

Kyytiä ovat saaneet niin legot, keittiövälineet, sanomalehdet kuin liian matalalle unohtuneet vaatelaatikotkin. Sanomalehdet kyllä päätyivät edelleen silppuna tytön suuhun, joten paperikori nousi nopeasti takaisin senkin päälle. Ilman itkua sekin.

kuva_33.jpg

kuva_32.jpg

kuva_29.jpg

Suurin ilon aihe on ollut palautunut ruokahalu.

Meille on muodostunut tavaksi kysellä tytöltä pöydässä: ”Onko nam-nam-nam?” Siihen hän vastaa: ”Mämmämmäm”, jos ruoka maistuu. Eilen ja toissapäivänä jokainen ateria oli ”mämmämmäm”. Ihan kysymättä. Ja isi oli niin iloinen.

banaani.jpg

Kommentit (16)
  1. Heh, näkisittepä vaan, millainen tukka on sillä isällä, joka näitä juttuja kirjoittelee. Pitänee aloittaa sellainen Päivän kampaus -sarja, ja voitte sitten arvioida, kummalla on sotkuisempi tukkalaite 😀

  2. Tukka on hieno. Ei puolikasta sanaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *