Melkein syytön

Rouva teki sunnuntaina aivan taivaallisia cashewpähkinäkreemillä täytettyjä croissanteja, jotka oli paahdettu uunissa ja koristeltu mantelilastuilla ja tomusokerilla. *)

IMG_9326.jpg

Minä makealle persona sokerihiirenä hotkaisin omani kylmän maidon kanssa kerralla, mutta lapselle croissant oli liian iso. Hän jätti syömättä omastaan noin kolmanneksen.

Myöhemmin illalla katselin croissantinjämää pöydällä ja pohdin, pitäisikö se syödä siitä pois.

”Niin, ehkä se kannattaa”, sanoi Rouva. ”Vai kaipaisikohan tyttö sitä huomenna?” hän pohti.

”Ei se sitä enää sitten muista”, totesin ja haukkailin loput herkusta pala kerrallaan parempiin suihin.

* * *

Tänään tyttö söi iltaruokaansa ja kertoi pontevasti, miten hän syö reippaasti ja koska hän syö niin reippaasti, hän saa jälkiruoaksi herkkua. ”Missä se on se herkku? Se mikä jäi minulta silloin eilen jäljelle?” hän kysyi.

”Hmm. Se meni pois”, vastasin.

”Mihin?”

En kertonut tarkasti, mutta lupasin, että hän saa jonkin toisen pienen herkun jälkiruoaksi. Rouva ei ollut iltaruoan aikaan kotona, joten hän ei kuullut tätä dialogia.

Kun Rouva vei tyttöä myöhemmin nukkumaan, tyttö kyseli äidiltäänkin, miksi se eilinen herkku oli mennyt pois.

Rouva ei kaunistellut asiaa: ”Isi söi sen.”

Pieni näytti tyytymättömältä ja sanoi: ”En tykkää.”

Rouva lupasi tehdä jotain muuta herkkua jonain toisena päivänä.

* * *

Hieman myöhemmin illalla Rouva pohti ääneen. ”Ehkä se oli vähän epäreilua sanoa tytölle, että hänen ei tarvitse syödä kaikkea kerralla ja että hän voi syödä loput myöhemmin.”

Jaa, niinkö lupasit sille? Ja sitten kehotit minua syömään sen?

”No niin siinä taisi käydä. Mutta tarkoitin, että hän olisi voinut syödä sen iltapalaksi silloin sunnuntaina.”

No niin. Nyt minusta tuntuu, että tähän asiaan palataan vielä. Ahmatti-isin on parasta alkaa keksiä hyviä selityksiä tapahtuneelle, vaikka onkin omasta mielestään melkein syytön.

 

*) Rouvan pähkinäcroissantit oli muuten tehty Dilliä ja piparjuurta -blogin mantelicroissant-reseptiä mukaillen. Rouva vaan korvasi mantelit cashewpähkinöillä, laittoi kreemiin hieman runsaammin pähkinöitä ja käytti vaniljatangon asemesta vaniljajauhetta.

Kommentit (14)
  1. Kuulostaa tutulta tuo syyllisyys – itse söin kerran lapsen karkit, jotka luulin hänen unohtaneen… Täytyypä muuten testata noita croissantteja joskus cashewpähkinöillä!

    1. Heh, mulla tilanne on niin paha, että käytännössä meille ei voi ostaa mitään karkkeja tai suklaata, tai sitten Rouvan pitää antaa aika voimakas uhkaus niiden syömisen suhteen 😀 Kiitos resepti-inspiraatiosta, ja testaapa ihmeessä tätä versiota. Ja myös cashewpähkinävoita! (http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/cashewpahkinavoi-cashewpahkinavoi-browniet)

  2. Meilläkin lapsi tietää tasan tarkkaan mihin herkut häviää 😀 ”Mummo, me ei saatu äitin kanssa yhtään suklaata kun isi ehti syödä ne kaikki! Ihan kaikki!” Tosin saattoi se äiti kyllä pari palaa illalla saada. Mut isin niskoille oli helppo vierittää 😉

    1. Mä olen myös kuullut aika montaa kertaa Rouvan suusta sen: ”Siis söit sä kaiken sen suklaan/keksit/toffeen? Mä en ehtinyt edes maistaa!”

      No mutta jos jotain tuollaista on kaapissa usean kuukauden ajan, niin kyllähän sitä olisi ehtinyt maistaa jos olisi halunnut!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *