Mitä kaikki vakavastiotettavat aikuiset nyt ajattelevat?

Kun muutama päivä sitten jaoin blogissa linkin kaverini tekemään Antti Tuisku -fanikirjaan, päädyimme pohtimaan varsin kiinnostavaa kysymystä.

Hanna nimittäin kertoi, että hän oli jännittänyt tämän kirjaprojektin jakamista tutuilleen, sillä häntä oli mietityttänyt, mitä kaikki ”vakavastiotettavat aikuiset”, kuten minä, siitä ajattelisivat.

Tämä huvitti minua kovasti, sillä vietän kuitenkin päivät näpläämällä mobiilipelejä ja iltaisin latailen blogiini hassuja tekstejä ja vauvakuvia. Onko se vakavastiotettavan aikuisen puuhaa?

Tietysti on. Voisin ehdottomalla mutu-tuntumalla ja jyrkältä fiilispohjalta väittää, että aikuinen ihminen, jolla on intohimoja ja kiinnostuksen kohteita, on tasapainoisempi ja onnellisempi kuin joku toinen, joka täyttää päivänsä vain sillä, mikä on järkevää ja tarpeellista.

Eiköhän meillä kaikilla ole omat erikoisuutemme, ja on aina hienoa nähdä, kun joku tekee omaa juttuaan ilolla ja täydestä sydämestä.

Tässä iässä alkaa muutenkin jo ymmärtää, että sillä mitä kaikki muut ajattelevat on aika vähän merkitystä. Enhän voisi itsekään pitää tätä blogia, jos huolehtisin jatkuvasti siitä, pitääkö joku koko harrastusta vähän hassuna. Tiedän, että pitää, ja olen sen hyväksynyt.

Ja monethan voivatkin ajatella nimenomaan, että wau, olipa hienoa/rohkeaa/hauskaa, ja ehkä itsekin insipiroitua tekemään jotain, joka saattaa olla jonkun toisen mielestä erikoista tai yllättävää.

On hienoa, että ihmisissä on useita puolia ja myös täysin vakavastiotettavat aikuiset voivat työpäivän jälkeen tehdä jotain täysin muuta – oli se sitten fanikirjoja, meikkivinkkejä, fitness-kisailua, puutarhanhoitoa tai koruompelua.

Ja on nimenomaan hyvä, että se näytetään muille! Se on esimerkki siitä, että aikuistenkaan ei tarvitse tehdä vain töitä ja miettiä sitten vanhana, että ”olisi pitänyt”.

Itsekin ilmoittauduin juuri miehille tarkoitetuille tanssitunneille, ja todellakin kirjoitan siitä blogiin, jos vaan ryhmä järjestyy. Enkä aio vähempää välittää, mitä joku ”vakavastiotettava aikuinen” siitä ajattelee.

Entäpä sinä? Oletko jättänyt tekemättä jotain siksi, että se ei sovi aikuiselle? Ja ”mitä kaikki muutkin siitä ajattelisivat?”