Muse kävi Suvilahdessa – kenet haluaisin nähdä seuraavaksi?

Palataan hetkeksi viikon takaiseen Musen Simulation Theory -kiertueen konserttiin Suvilahdessa.

Muse-Simulation-Theory-Helsinki

Olen käynyt muutaman kerran aiemminkin Musen Helsingin-keikoilla, ja tiesin bändin olevan erinomainen livenä. Laulaja Matthew Bellamy on valovoimainen esiintyjä ja bändin show’t suurieleisiä. Niissä mennään silti musiikki edellä eikä muu kikkailu ole pääosassa. Myös Musen levyjä olen kuunnellut ahkerasti, vaikka kovinkaan monen laulun sanoja en ole tullut opetelleeksi.

Muse-Simulation-Theory-Helsinki

Satuin saamaan paikan aivan esiintymislavan läheltä, runwayn vierestä, kun järjestysmies vinkkasi portilla, että tänne ns. VIP-alueelle jaettiin rannekkeita lavan vieressä. Yksin liikkuva keski-ikäinen herrasmies näytti siis tarvitsevan arvolleen sopivan paikan.

Konsertti oli sopiva kattaus vanhempia hittejä ja uusimman levyn kappaleita. Vanhemmat hitit kuten Time is Running Out, Starlight ja Uprising olivat  varsinaista yhteislaulua, ja naureskelin muutamalle ottamalleni videopätkälle, että yleisön laulu (oma ääneni mukaan lukien) kuuluu niillä voimakkaammin kuin Bellamyn tenori.

Muse - Simulation Theory - Helsinki

Musen keikat ovat olleet yksi toisensa jälkeen mahtipontisempia. Simulation Theoryn konsertti jatkoi samaa trendiä, ja konsertti oli kaikin tavoin vielä huikeampi spektaakkeli kuin edellisen Drones-kiertueen konsertti Areenalla. Taannoinen Olympiastadionin keikka oli kyllä sekin näyttävä, ja siitä jäi mieleen erityisesti massiivinen pyrotekniikka. Nyt lavaa hallitsi järjettömän kokoinen videoscreeni ja konsertin loppupuolella lavan takaa noussut luurankorobotti.

Muse-Simulation-Theory-HelsinkiMuse-Simulation-Theory-HelsinkiMuse-Simulation-Theory-Helsinki

Konsertti oli Suvilahdessa taivasalla, joten onneksi ilma sattui olemaan paras mahdollinen. Sateen mahdollisuus mietitytti lippua ostaessa, mutta konsertin lähestyessä alkoi näyttää yhä varmemmalta, että siitä saadaan nauttia poutasäässä.

Muse-Simulation-Theory-HelsinkiMuse-Simulation-Theory-Helsinki

Ulkokonsertissa valot eivät tietenkään pääse täysiin oikeuksiinsa, mutta tällaisessa ilta-auringonpaisteessa vedetyssä keikassakin on oma tunnelmansa.

Muse-Simulation-Theory-Helsinki

Tapahtuman järjestäjä lähetti myöhemmin sähköpostiin palautekyselyn, jonka viimeinen kysymys oli, minkä ulkomaisen artistin haluaisin nähdä seuraavaksi Suomessa, ja se olikin yllättävän vaikea kysymys.

Ilmiselvä vastaus on tietysti Madonna (koska 30 vuotta kestänyt fanitus), ja haluaisin myös nähdä Queen + Adam Lambertin, sillä missasin heidän molemmat Suomen-keikkansa aiemmin. Mutta sitten en keksinytkään ketään muuta. En tunne enää lainkaan nykyistä pop- ja rock-musiikkia, ja jos joskus vahingossa satun kuuntelemaan jotain muuta kuin Radio Classicia, musiikki lähinnä ärsyttää. Kerran yritin ottaa selvää, millaista musiikkia nykyisin on listoilla ja kuuntelin Spotifyn Top 100 -listaa. En pystynyt.

Ja sitten ymmärsin sen: olen virallisesti keski-ikäinen. En ymmärrä ”nykynuorison” musiikkia, ja pystyn nyt samaistumaan niihin keski-ikäisiin ihmisiin, jotka eivät 1990-luvulla jaksaneet kuunnella sitä ”jumputusta”, jota soitin omista stereoistani. Toistan siis täsmälleen samaa kaavaa kuin kaikki edellisetkin sukupolvet sillä erolla, että se jumputus on nyt sitä, mihin omat korvat ovat tottuneet, ja räppi ja hiphop saavat ne vuotamaan verta.

Että näin. Koska en siis ymmärrä enää musiikista mitään, en halua kuunnella ketään ja Madonnakaan tuskin tulee enää Suomeen (lähimmät paikat seuraavalla opperatalokiertueella olisivat olleet Lontoo ja Pariisi), voinen lopettaa keikoilla käymisen tähän.

Odotan muutaman vuoden ja alan pian viedä tytärtäni katsomaan Marcus ja Martinusta tai kuka teini-idoli sitten sattuu olemaankaan pinnalla.

Muse-Simulation-Theory-Helsinki

Kiitos siis Muselle. Me ehkä näemme vielä, ei ehkä ihan näin lähietäisyydeltä, mutta jos ei, tähän oli hyvä lopettaa!

kulttuuri musiikki
Kommentit (8)
  1. Ihan hauska avaus keski-iän vaikutuksesta musiikinkulutukseen. Jäin miettimään hetkeksi sitä, että kyse voi olla siitä että yleisemmin tässä iässä (35wee+) kyky etsiä uutta, halukkuus ottaa vastaan uutta ja yleinen uteliaisuus elämää kohtaan alkaa kohdistumaan muihin asioihin kuin niihin mitkä nuorempana olivat tärkeitä (mikä on juuri nyt parasta musiikkia, mikä kirja tai elokuva ravisuttaa maailmaa, missä uusissa baareissa tai ravintoloissa olisi syytä hypätä). Lapset, työpaikan meiningit, asuntolainan lyhentäminen ovat niitä aiheita joista ei hirveästi tarvinnut murehtia 15 vuotta sitten ja paukut sai käyttää muuhun.

    Eipä sillä, Muse tuli nähtyä tälläkin kertaa ja keski-ikäisen näkökulmasta se kuulosti paremmalta kuin aikaisemmin Helsingissä, biisilista oli vähän blääh (ei siksi että ennen oli paremmin mutta ei se uusi levy ihan noin suurta edustusta kaivannut) ja visuaalisesti on jo tehty niin paljon ennenkin ettei mikään enää oikein tunnu ja näytä miltään. Ihan jees keikka mutta ei sen enempää. Uutta musiikkia muuten löytyy yhä edelleen vaikkapa kuuntelemalla Radio Helsinkiä, lukemalla Imagesta Oskari Onnisen ja kumppaneiden arvioita, käymällä Sideways- ja Flow-festareilla ja luukuttamalla kevät niiden Spotify-listaa. Ja tänäkin vuonna on tullut mielenkiintoista musiikkia vaikkapa artisteilta Vampire Weekend, Weyes Blood, The National, The Herd. Ja jos uskaltaa nuorison maailmaan (ymmärtääkseen tätä kuilua meidän sukupolven ja heidän välillään), ihan mielenkiintoinen kokemus on Iben Ibelius ja iso nimi maailmalta Billie Eilish.

    1. Pitääpä uskaltaa tutustua näihin Spotifyssa. Kiitos vinkeistä! Mä olen ollut kyllä aina aika huono löytämään uutta musiikkia, enkä ole koskaan varsinaisesti ns. harrastanut musiikin kuuntelua. Esim. Musen löysin, kun lauloin cover-bändissä, ja otettiin niiltä pari biisiä ohjelmistoon. Nyt kuuntelen lähinnä sitä, mitä tytär soittaa Spotifysta. Tällä hetkellä tehosoitossa on uuden Aladdin-elokuvan soundtrack 😀

  2. Toi keski-ikäistymisasia kuulosti osittain tutulta – suurin osa perheen teini/esiteinien musasta menee ohi ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta…

    Yllättäen ja erittäin onnellisena olen huomannut toisen tytöistä kuuntelevan myös vanhempaa musaa. Yhteisenä suosikkina mm. Queen, jonka leffa tietty käytiin katsomassa yhdessä. Lapset jaksavat yllättää valinnoilaaan….

    1. Ja meillähän tytär kuunteli lähes kyllästymiseen asti ABBAa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *