Näin järjestimme kaverisynttärit 7-vuotiaalle

Vuoden odotetuin päivä ei ole joulu. Kyllä jouluakin odotetaan, mutta odotus alkaa vasta siinä marraskuun loppupuolella. Kaverisynttäreistä aletaan sen sijaan puhua jo kuukausia aiemmin. Niin tälläkin kertaa.

Lapsella oli hyvin tarkkoja toiveita leikkeihin ja tarjoamisiin. Pizzaa piti olla, samoin aarrejahti lahjapusseineen sekä lahjojen avaaminen pullonpyörityksen muodossa.

Pöytään ilmestyi myös vesimelonia, (hillitty) kasa sipsejä sekä porkkana-, kurkku- ja suolatikkuja. Lopputulos oli aika yllättävä: kaikki olivat ilmeisesti syöneet ruoan ennen juhlia, joten pizzaa kului kaikkein vähiten. Porkkana- ja kurkkutikut maistuivat todella hyvin, ja vesimeloni oli suurin hitti.

Ei kuitenkaan niin suuri kuin tämä vaniljajäätelöllä täytetty ja marjoilla koristeltu britakakku. (Voit mukailla esim. tätä reseptiä.)

Se oli kuulemma vielä upeampi kuin mitä tyttö oli toivonut.

Yksitoista lasta myös tuhosi kakun viimeistä murua myöten. Tai olisi tuhonnut, mutta vein itse viimeisen palasen, että saisin maistaa edes vähän. Oli herkkua!

Mielenkiintoista on muuten, että pöydässä ei ollut ainoatakaan karkkia, eikä kukaan maininnut mitään karkeista. Niitä olisi ollut kyllä varalla, mutta pussit säilyivät avaamattomina.

Aarrejahtiin olin tulostanut jokaiselle oman kartan, johon oli laitettu ruksi aarteen kohdalle. Aarre saattoi sijaita millä korkeudella tahansa, ja se oli pieni kultaisella tähdellä koristeltu kortti, jolla sai lunastaa kotiin lähtiessä pienen lahjapussin. Siellä oli pienet puuhakirjat ja lakritsit.

Syömisessä, lahjojen avaamisessa ja aarrejahdissa oli jo kivasti puuhaa, mutta päätin vielä järjestää yhden ohjelmanumeron: origamiperhosten taittelun. Lapset saivat valita haluamansa origamipaperin, ja sitten harjoittelimme paperin taittelua. Perhonen on hyvin yksinkertainen taiteltava, mutta onpa todettava, että onneksi en valinnut yhtään vaikeampaa.

Juhlien jälkeen päivänsankari oli aivan pyörällä päästää saamistaan lahjoista. Niitä taisi tulla jopa enemmän kuin jouluna, ja kaikki niistä olivat hyvin mieluisia. Puolitoista tuntia tuntui vähän lyhyeltä ajalta, mutta näin arkena pidempiin juhliin ei oikein ollut mahdollisuutta.

Nyt aletaan odotella taas seuraavia juhlia. Luulen, että seuraavista synttäreistä ehditään puhua jo ennen kuin joulua edes mainitaan.