Näitä asioita en jää kaipaamaan
Pienemmän poikasen 3-v synttäreihin on aikaa enää alle kuukausi. Niin se taaperoaika alkaa jäädä taakse, ja olemme aloittaneet tyypin kanssa jo skuuttailuharjoituksetkin. Ne menevät muuten todella hienosti, ja hän osaa jopa ylittää jalkakäytävän sadevesikourut hienosti.
Olen kyllä hyvin iloinen, että tämä vaihe päättyy, sillä vuosi 2-v:n tahtokohtausten ja ilta-, potta- ja ruokaraivareiden kanssa on ollut aika raskas.
”Nauttikaa tästä ajasta, ne kun ovat vain vähän aikaa noin pieniä”, sanoivat.
Juu juu, on tietysti ollut paljon kivojakin hetkiä, mutta on huomattavasti nautittavampaa touhuta lapsen kanssa, joka ei sano kaikkeen ’ei’ ja romahda pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Kuten siitä, että väärä vanhempi herättää aamulla tai että on syötävä ruoka-aikaan.
Aivan kuin viime viikkoina moni asia olisi kuitenkin alkanut helpottaa huomattavasti, ja arjessa on vähän vähemmän itkua ja hammastenkiristystä. Vettä ei vettä -vaihe on kuitenkin taas nostellut päätään iltaisin, mutta tilanne on saatu rauhoitettua nopeammin kuin vielä syksyllä.
Odotan seuraavaa ikää myös useammasta käytännön syystä ja ihan siksi, että pääsemme vihdoin eroon monesta esineestä, jotka ovat pyörineet nurkissamme jo vuosikaudet.
Vauvakamat ja vauvojen lelut olemme luovuttaneet jo aiemmin eteenpäin, mutta nyt odotan pääseväni eroon näistä asioista:
- Rattaat: Niiden lykkiminen pian kahdeksatta vuotta alkaa vähitellen nyppiä. Ilmoitin lapselle jo, että kuljetuspalvelu päiväkotiin toimii enää kesälomaan saakka, ja sitten kävellään. Rattaita kuitenkin käytettäneen edelleen, jos edessä on pidempi siirtyminen toiseen paikkaan, joten vielä en saa myytyä niitä eteenpäin
- Pinnasänky: Sen aika on nyt päättynyt, ja lapset saavat lähiaikoina kerrossängyn huoneeseensa
- Taaperoajan kuvakirjat: Nyt hän osaa jo käännellä sivuja nätisti ja repimättä, joten vauvojen paksusivuiset kirjat saavat mennä
- Nuppipalapelit: Tyyppi siirtyi 24 palan palapeleihin jo aikaa sitten, ja taisi tehdä jo noin 40 palan palapelejäkin
- Duplot: Mielestäni kukaan ei ole leikkinyt niillä puoleen vuoteen, ja ne vievät ison tilan keittiön nurkasta. Poika siirtyi lähes suoraan pikkulegoihin. Noh, näitä jään ehkä vähän kaipaamaan, mutta en sitä tilaa, minkä ne vievät.
Vielä kun päästään kokonaan eroon vaipoista ja potasta, kodissamme ei ole enää mitään vauva- tai taaperoajasta muistuttavaa. Valo paistaa tämän tunnelin päästä jo kirkkaana.