Ne paljon puhutut pionit
Siinä se nyt on: paljon puhuttu pionipenkki. Heti siinä vesipostin takana.
Ei se vielä kovin kummoiselta näytä, ja kestänee monta vuotta ennen kuin Coral Charm, Iceberg, Jalkavaimo nousee kylvystä (!), Pillow Talk ja Mother’s Choice alkavat kukkia kunnolla. Paikan pitäisi olla nyt paras mahdollinen mökkimme pihassa, ja pioneille on varattu siitä ansaitsemansa tila. Nyt on vielä selitettävä, miksi erityisesti tämä kukkapenkki on mainitsemisen arvoinen.
Voisin väittää, että pionit ovat se syy, miksi meillä ylipäänsä on nykyisin puutarhamökki.
Rouva kehitti muutama vuosi sitten aikamoisen pakkomielteen pioneja kohtaan ja perusti jo äitinsä pihaan ison pionipenkin. Sitten hän alkoi surra sitä, miten hän ei itse voi nauttia niistä lainkaan ja alkoi puhua minulle siitä, miten hän haluaa oman pihan, jossa niitä voisi kasvattaa.
Pionihuuma paheni, ja kaksi vuotta sitten teimme jopa retken Pionien kotiin, Taivassaloon, jonka jälkeen pionipuheista ei meinannut tulla loppua. Ne myös ahdistivat, sillä minulla ei ollut pienintäkään kiinnostusta edes keskustella muuttamisesta johonkin, jossa olisi oma piha.
Onneksi keksin piha-asialle ratkaisun vuosi sitten, ja pionipenkki oli yksi ensimmäisistä asioista, joita Rouva alkoi puutarhamökille suunnitella. Sen tieltä sai lähteä yksi kuunliljoja ja joitain heiniä täynnä ollut penkki, jonka päälle nojasi vino, laho ja huonokuntoinen omenapuu.
Pionipenkin laittaminen oli melko työlästä. Kuunliljan juurakot lahjoitimme jo toukokuussa Rouvan kollegalle, mutta senkin jälkeen työtä oli paljon, sillä Rouva käänsi koko alueen huolellisesti ja yritti poimia mullan seasta mahdollisimman paljon vanhojen kasvien juuria ja sipuleita. Hän siis kaivoi multaa puolisen metriä alaspäin ja kävi jokaisen lapiollisen käsin läpi.
Parin viikon tehotyöskentelyn jälkeen penkki oli valmis, reunustettu ja lannoitettu, ja Rouva pääsi tällä viikolla istuttamaan penkkiin 13 pioniaan ja muutamia muita kukkasia niiden juurille. Pionikuriirimme, Kasvihormoni–Sini, toi kasvit meille Pionien kodista jo tuossa ennen juhannusta, joten olihan se aikakin.
Nyt vaan sitten kastellaan, nypitään rikkaruohoja ja odotetaan.
Vielä kurkistus kasvihuoneeseen.
Kesäkurpitsat puskevat komeasti ulos kasvatuspusseistaan ja siirtyivät jo kasvihuoneen ulkopuolelle.
Munakoisojen lehdet ovat terhakat, mutta yksi taimista (vasemmalla) tuntuu jäävän sen seuralaiseksi istutetun samettikukan jalkoihin. Oranssikukkainen krassi on toisen munakoison juurella hillitympi.
Chili, se toistaiseksi ainoa laatuaan oleva palko, on alkanut vaihtaa väriä. Kukkia on kyllä muissakin taimissa.
Tomaatin taimista yksi (oikealla) näyttää kovin kuivalta ja ruskettuneelta. Onko kellään aavistusta, mistä voisi olla kyse? Ei pitäisi olla liian kuivaa eikä kuumaa, enkä jotenkin usko paleltumiseenkaan. Mitään ötököitä tomaatissa ei ryömi, eikä sitä ole ylilannoitettu.
Ahomansikka ilahduttaa tyttöstä, joka tietysti odottaa jo innokkaasti, että pääsee keräämään kaikkien kasvattamiemme asioiden satoa. Se voi kyllä olla kuukausimansikkaakin. En tiedä, miten ne erotetaan toisistaan.
Mitäs sitten seuraavaksi? Ehkäpä aletaan suunnitella mökin sisätilojen kunnostamista.