Neljän vuoden ikäero (Uhka vai mahdollisuus?)

Toimittaja haastatteli minua eilen kesällä ilmestyvään lehtijuttuun, ja rupattelin tunnin verran rakkaudesta ja oman puolison ja perheen merkityksestä.

Keskustelu käsitteli myös lapsia, sekä nykyistä että tulevaa, ja tulin sitten pohtineeksi myös, millaisia ajatuksia minulla on siitä, millaista on olla kahden lapsen kanssa.

IMG_1531.jpg

Aika pinnalla mielessäni oli Lähiömutsi-Hannen maanantainen kirjoitus siitä, miten kaksi lasta ei todellakaan mene siinä missä yksi ja miten väsyttävää ja kuluttavaa kahden lapsen kanssa voi olla, vaikka heistä olisi kuinka onnellinen.

Itse en ole koskaan kuvitellutkaan, että toinen lapsi menisi jotenkin siinä sivussa ”samalla vaivalla”, ja neljän vuoden ikäerolla pienetkin synergiaedut taitaa olla menetetty. Lapsista tuskin taitaa olla hirveästi edes leikkiseuraa toisilleen, kun toinen lähestyy kouluikää siinä vaiheessa, kun toinen vasta aloittelee päiväkotia.

Olemme juuri ehtineet tottua siihen, että tyttö on niin kovin oma-aloitteinen ja tekee jo monta asiaa ilman, että meidän tarvitsee hirveästi puuttua niihin. Emmekä suoraan sanoen muista enää tarkalleen kaikkia yksityiskohtia siitä, miten rankkaa vauvan hoito oli tai ei ollut.

Että olikohan tämä sittenkään ihan loppuun asti ajateltu juttu?

Sisäinen keittiöpsykologini kuitenkin järkeilee, että tämä neljän vuoden ikäero voisi suojella meitä tietyiltä kriiseiltä. 4-vuotias todella tekee itse jo niin paljon asioita, että hän ei niin halutessaan tarvitse jatkuvaa huomiota ja apua kaikessa, ja hänelle voi myös jo puhua järkeä ja selittää asioita.

Olen jo varovasti yrittänyt kertoa hänelle, että ”voi olla”, että vauvan tullessa isi ja äiti joutuvat ainakin alkuun keskittymään aika paljon siihen vauvaan, ja kysellyt, mitä hän ajattelee siitä, että hän ei aina pääsekään äidin syliin, jos veli onkin siellä.

Tyttö ei kyllä tainnut oikein ymmärtää kysymystä, sillä hän oli enemmän huolissaan siitä, että hän ei itse saisi pitää veljeä omassa sylissään.

Toivon varovaisesti, että tytöstä voisi olla jopa hieman apua vauvan kanssa. Hän voi hakea pyydettäessä vaippaa, pyyhettä, riepua, tuttia (jos sellaista ylipäänsä käytetään) tai jotain muuta pientä.

Keittiöpsykologini kertoo myös, että tulevaa arkeamme helpottaa se, että tyttö on niin kovasti isin tyttö. ”Isi, isi, isi! Isi katso! Isi tule tänne! Äiti katso, mitä isi teki! Isi” Kun vauva on äitinsä sylissä, tyttömme voi hakea sylihoitoa isiltä. Tai vaikka kiivetä istumaan hartioille.

IMG_1534.jpg

Tai mistä sitä tietää, jos jokin mustasukkaisuus iskee ja tuo tullessaan pahan taantuman. Aika näyttää.

Ja toisaalta suurin tekijä perheen hyvinvoinnissa taitaa kuitenkin olla nukkuminen. Jos öisin ei nukuta, kukaan ei voi hyvin. Aika näyttää tämänkin.

Jos nyt kuitenkin unohdetaan ne uniasiat, millaisia kokemuksia teillä muilla on ollut siitä, että lapsilla on ikäeroa nelisen vuotta tai enemmän?

Kommentit (52)
  1. Äläpä Tommi huoli, sisarukset on sisaruksia ja heidän välillä on aina aivan erikoislaatuinen side. Meillä(kin) mies on ainoa lapsi, ja näki toisen lapsen lähinnä viemässä vanhemmalta jotakin. Taisi tippa tulla linssiin tänäkin iltana hänellä kun muksut halasi toisiaan. Ikäeroa 3 vuotta, mutta kovin ovat tärkeitä toisilleen.

  2. Kahden vanhemmat ikäero on 2v10kk. Ja voi luoja sitä taistoa kun nuorempi oli 6kk. Isompi oli juuri parhaimmassa uhmaiässä. Siihen sitten lisätään väsynyt äiti, niin yhtälö oli täydellinen. En siis nukkunut yöllä einä päivällä, koska esikoinen lopetti päikkärit 2kk ennen toisen syntymää.

    Kuopus syntyi kun keskimmäinen oli kolme päivää vaille 5v ja esikoinen oli melkein 8v. Raskaus aika meni seuratessa isompien lapsien odotusta. Ja pienimmän synnyttyä oli jotenkin ”helpompaa” kuin aiemmin, kokska toiset lapset olivat jo niin isoja. Keskimmäisestä oli todella paljon apua. Hän hoiti vaippojen yms. haun jne. Nuorimmaisesta ja keskimmäisestä tuli todella läheisiä (molemmat tyttöjä), koska viettivät niin paljon aikaa yhdessä. Isoveli ei tullut niin läheiseksi kun oli päivät koulussa. Keskimmäinen oli ensimmäisen vuoden 2-3 päivänä viikossa leikkitoiminnassa (3h) ja sitten toisena vuotena 3h eskarissa.

    Tällä hetkellä tytöt ovat 3,5v ja 8,5v sekä poika 11,5v. Pelaavat usein keskenään samoja pelejä ja yllättävän hyvin isommat ottavat nuorimmankin mukaan. Ja siskokset leikkivät usein yhdessä, vaikka ikäeroa onkin 5v.

    Minulla ja siskollani on ikäeroa 4v. Olen kuulemma aina ollut auttava isosisko. Olin tosi omatoiminen jne. Siskoni oli taas pienestä pitäen hyvin tempperamenttinen, joten sopeutuva sisko oli vanhemmille varmaan iso helpotus.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *