Nyt on aika tilata kuvakirjat jouluksi
Otamme tänä päivänä enemmän valokuvia kuin koskaan aiemmin. Ensin digikameroiden yleistyminen ja sittemmin kännykkäkameroiden merkittävä tekninen kehitys ovat madaltaneet kynnystä räiskiä kuvia huomattavasti enemmän ja arkisemmista asioista kuin silloin, kun kuvat tallennettiin filmirullalle ja kehitettiin negatiiveista paperikuviksi.
Oletko kuitenkaan koskaan ajatellut, että on täysin mahdollista, että ajastamme säilyy jälkipolville vähemmän kuvia kuin koskaan aiemmin?
Siinä missä paperikuvat säilyvät oikeissa olosuhteissa – ja kaukana tulesta ja vedestä – oletettavasti vuosisatoja, digikuvat voivat kadota teknologian pettäessä ja varmuuskopioiden puuttuessa jäljettömiin silmänräpäyksessä. Aivan toinen kysymyksensä on, ovatko sadan vuoden päästä käytettävät tallennusratkaisut ja tiedostomuodot yhteensopivia nykyisten kuvaformaattien kanssa.
Ei varmasti jokaista selfietä ja annoskuvaa kaipaa kukaan, mutta kyllä monet valokuvista ovat korvaamattomia. Sellaisia ovat ainakin lapsuuskuvat.
Otin jo kuusi vuotta sitten tavaksi tehdä jouluksi vuosikirjan vuoden parhaista kuvista. Ensimmäiset neljä kirjaa kertoivat, mitä kaikkea tyttö on ehtinyt tehdä ja oppia vuoden aikana, ja kahdessa seuraavassa päähenkilöitä onkin ollut kaksi.
Nyt edessä on jo seitsemännen vuosikirjan tekeminen, ja aloitan sen käymällä käytännössä kaikki vuoden aikana ottamani kuvat läpi.
Valokuvakirja on jo odotettu lahja isovanhemmille, sillä paperisia kuvia ei muuten tule nykyisin teetettyä. Kirjassa isovanhemmat saavat kerralla kaikki vuoden parhaat kuvat yksissä kansissa, ja tiedän, miten kirjaa tutkitaan tarkasti ja ihastellaan pitkään.
Vähintään yhtä tärkeää on se, miten hauskaa lapsista on katsella kuvakirjoja. Valokuvakirja kun ei ole mikään kertakäyttötuote, vaan vanhojen valokuvien pariin palataan aina uudestaan, ja joka kerta heistä on yhtä hauskaa katsella vanhoja kuvia.
Miten liikuttavaa onkaan, kun 6-v esittelee kuvia 2-v:lle, kertoo paikoista ja ihastelee, miten söpöjä he molemmat ovat olleetkaan vielä pienempinä.
Kuvien lisäksi tärkeitä ovat kuvatekstit, ja niiden kautta on hauska muistella yhdessä koettuja asioita.
”Voi mä muistan, tuossa oli hirveän kylmä!”
”Isi, minäkin haluan Muumimaailmaan!”
Kuvakirjat ovat Ifolorin A4-kokoisia Deluxe-kirjoja, ja olen tehnyt ne 72 sivun kokoisiksi. Kuvamuistoja mahtuu jokaiseen kirjaan siis noin parisataa kappaletta.
Tilaan kirjoja samalla peräti kuusi kappaletta: yksi kotiin, kolme isovanhemmille ja isoisovanhemmille ja tietysti kaksi lapsille. Laitan ne muoveissaan jemmaan ja annan heille sitten joskus, kun sen aika on.
Ehkäpä joskus viidentoista-kahdenkymmenen vuoden päästä molempia odottaa jouluna suuri ja kova paketti, joka ei sisällä sen vähempää kuin molempien kaikki tärkeimmät lapsuusmuistot. Yhteiset retket, kesälomat, pulkkamäet ja parhaat kaverit.
Kovin paljon arvokkaampaa joululahjaa on vaikea keksiä.