Nyt on pyöräilyn aika

Olen jälleen kerran pohtimassa samaa asiaa kuin niin monta kertaa aiemminkin: mistä ihmeestä löytäisin aikaa liikunnalle? Oikeastaan tiedän jo vastauksenkin, ja olen tavallaan hyväksynyt sen: sitä ei vaan juuri nyt ole – ainakaan niin paljon kuin haluaisin.

Urheilutrikoot.png

Kuva ei varsinaisesti liity aiheeseen, vaikka onkin erään pyöräilypäivän innoittamana tehty

Vaikka kuinka yritän käydä pyörällä töissä ainakin kerran viikossa, käytännössä se on jäänyt syystä tai toisesta useampana viikkona vain siihen yhteen kertaan. Kerta viikossa liikuntaa on todella vähän.

Kuntosalilla olisi kiva käydä, mutta arki-illat ovat niin kovin lyhyitä, että töiden jälkeen se on mahdotonta, sillä haluan kuitenkin nähdä myös lapsia. Poika myös vaatii tällä hetkellä jatkuvaa seuraa ja viihtyy lähinnä sylissä. Kun Rouva viihdyttää vauvaa kaikki päivät, iltaisin on minun vuoroni.

Jos poika alkaisi nukkua illalla aiemmin, voisin palata takaisin viime keväiseen rytmiin, jolloin kävin silloin tällöin arki-iltaisin salilla sen jälkeen, kun tyttö oli saatu nukkumaan. Nyt ei kuitenkaan olla vielä lähelläkään sitä, vaan poika ummistaa silmänsä vasta yhdentoista jälkeen.

Olen siis hyväksynyt sen, että jos joku meillä juuri nyt harrastaa liikuntaa arki-iltaisin, se on Rouva, joka on alkanut taas käydä juoksulenkeillä.

Myös hieno ajatukseni siitä, että voisin sitten viikonloppuisin käydä salilla kerran tai kaksi on osoittautunut yhtä haasteelliseksi, sillä viikonloppuisin on niin paljon muuta ohjelmaa ja kaikki aika poissa kotoa on pois ajasta lasten kanssa. Olen käynyt salilla koko elokuussa siis vain kerran, sekin kaksi viikkoa sitten lauantaina – illalla kymmenen jälkeen.

Teoriassa voisin käydä salilla myös aamulla ennen kuin tyttö herää, mutta kiinnostus herätä itse ennen kuutta on häviävän pieni.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole valittaa tai surkutella eikä oikeastaan edes kysellä arkiliikuntavinkkejä vaan todeta että näin asia vaan nyt on ja vakuuttaa enemmänkin itseäni siitä, että tämä on vain ohimenevä vaihe.

Nyt keskityn siis pyöräilyyn ja yritän lisätä sen kertoja viikossa.

Toivotaan, että säät pysyvät lähiaikona suht kuivina, sillä tiedän, mitä muuten tapahtuu sen innostuksen kanssa.

Kommentit (21)
  1. Mä olen ratkaissut ongelman urheilemalla 4. v. kanssa yhdessä. Kun lapsi pyöräilee juoksen (emme tosin asu keskustassa, joten tämä on turvallista), urheilukentällä käydään ahkeraan ja retkeillään viikonloppuisin. Yllättävän hyvin saa tunteja kun miettii leikit urheilun kannalta ☺

    1. Hienoa, kuulostaa hauskalta!

  2. Amurintiikeri
    8.9.2016, 05:20

    ​Heh, mullekin tuttuja vinkkejä tulikin jo: Juosten töihin tai sieltä takaisin, duunipaikan (huono) sali, koko porukan fillari- ja juoksulenkit pyörä/juoksukärryn kanssa (50 kg vedettävää/työnnettävää tekee nopeasti tehtävänsä)… Mutta ehkä ensisijainen kommentti olisi se minkä jo tiesitkin: yllättävän nopeasti ohimenevä vaihe! Itse tällä hetkellä taas mietin, miten saada lapsille se kolmen tunnin minimiliikunta päivässä. Nyt kesällä ollaan kyllä joka ilta pihalla pyöräilemässä pokejen perässä tai potkulaudoilla temppuilemassa, mutta mitenkäs talvella?

    1. Se on hurja määrä se kolme tuntia. Pitääkin kysyä päiväkodista arvio, miten paljon lapset siellä liikkuvat. Arki-iltaisin se jää meillä kyllä todella vähiin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *