Oppirahoja
Olkoon tämä varoittava esimerkki kaikille. Olen vieläkin noloissani sinisilmäisyydestäni, mutta näin pääsi käymään: jouduin klassisen nettipetoksen uhriksi.
Olen sen verran monta kertaa ostanut ja myynyt asioita netissä ilman minkäänlaisia ongelmia, että se on tehnyt minusta vähän varomattoman.
Tällä kertaa etsin Tori.fi:stä lippuja loppuunmyytyyn Oopperan kummitukseen. Satuin huomaamaan, että myynnissä oli muutama lippu, ja myyjä kertoi, ettei oma poppoo pääsekään paikalle. Ilmoituksessa sinänsä ei ollut mitään epäilyttävää.
Vaihdoimme asiasta sähköpostia, ja myyjä jopa ehdotti, että voisin tulla tulostamaan lipun hänen luokseen. Ovelaa, sillä myyjä oli merkinnyt sijainnikseen Oulun, joten hän tiesi, että monikaan kiinnostunut ostaja ei olisi itse Oulussa, sillä esitys oli vain parin päivän päästä.
No, sitten kävi se, mitä en osannut pelätä: rahat lähtivät tililtäni, mutta lippu ei tullutkaan sähköpostiin. Olin asiasta tietysti järkyttynyt: en rahan menetyksen vuoksi vaan oman tyhmyyteni. Miksi en sitten tullut tarkistaakseni myyjän nimeä, numeroa ja osoitetta? Ja sitten vielä sekin, että kuka kuvittelisi, että Kansallisoopperan liput ovat kiinnostavaa maaperää nettihuijauksille?
Tein tietysi rikosilmoituksen, mutta ajattelin, että ei asialle varmasti tapahdu mitään.
Suureksi yllätyksekseni sain kuitenkin Helsingin poliisilaitokselta puhelun vain muutaman päivän päästä. Tekijä oli jäljitetty IP-osoitteen perusteella, ja tapauksen käsittely siirtyi kyseisen henkilön paikalliselle poliisilaitokselle. Saman naisen toimista oli ilmeisesti vireillä useampikin keissi. Hän ei luonnollisestikaan asunut Oulussa.
Rahojani en tule saamaan takaisin, sillä poliisin mukaan ”tyhjätaskuilta ei mitään saa takaisin”. Oli siis suositeltavaa, että en lähtisi käräjöimään suhteellisen pienen menetyksen vuoksi, joten se mitä rikolliselta irti saadaan, menee ulosoton kautta valtiolle.
Maksoin siis tästä pienet oppirahat, mutta niin maksaa rikoksen tekijäkin. Tulikohan hän edes ajatelleeksi syyllistyvänsä petokseen tai sitä, että netissä törttöilystä on aika helppoa jäädä kiinni?
Kylläpä tekisikin mieli laittaa hänelle vielä kerran sähköpostia, toivottaa aurinkoisia terveisiä sinne Raumalle ja kysyä, onko poliisi jo soitellut.
Minulle kävin ihan sama juttu viikko sitten, innoissani ostin kolme lippua phantomiin tori.fistä joensuulaiselta myyjältä. Rahat lähti, lippuja ei tietenkään ollut olemassakaan. Eikä joensuussa myyjän nimistä henkilöä tietenkään. Kyllä oli niin tyhmä olo, se, että ammatikseen huijaavia on olemassa, raivostutti ja se, että meni itse halpaan! Oletusarvohan minulla oli, että oopperalippuja kauppaavat fiksut oopperan ystävät, eivät ammattihuijarit… No, oppirahat on nyt maksettu….Tori.fi asiakaspalvelu oli asiallista, kehottivat rikosilmoituksen tekoon, mutta eikö ole jännää, että oma tollous hävettää niin, että ilmoitus on vasta puolitiessä…
Varmaan sama tyyppi kuin Tommin tapauksessa. Tee ihmeessä nopeasti ilmoitus!
Kuulostaa kyllä kovasti samalta ”Annikalta”. Ilmoitus vaan poliisille.
Mulla kävi onneksi toisin päin huutiksessa just. Jotenkin oli koko ajan sellainen olo, että nämä kaupat ei onnistu loppuun asti. Myyjän puhelinnumero oli salainen ja osoitekin outo. Myyntikuvassakin oli vain osa kaupan olevista lautasista. Vaan kuinkas sitten kävikään! Postissa vielä epäilytti valtavan iso laatikko. Mutta sisältä löytyi paljon odotettua paremmat, käytännössä aivan käyttämättömät lautaset. Ja niin juukelin hyvin pakattuna, etten ole ikinä nähnyt niin paljoa pehmusteita missään paketissa. Teki mieli pyytää myyjältä anteeksi, vaikka olin häntä vain mielessäni epäillyt.
Epäluuloisista epäluuloisin olisi varmaan miettinyt onko tavara varastettua jos myyjän henkilöllisyys ei selviä 🙂
Valitettavasti tuli sama ajatus mieleen :/ Mä olen Huutiksessa törmännyt varastetun tavaran myyjiin. Nykyään luen aina tarkkaan palautteet läpi ja ostan vain tunnistautuneilta myyjiltä – joskus pyydän myyjää tunnistautumaan, jos ei suostu, otan sen merkkinä siitä, että ei taida olla ihan puhtaat jauhot pussissa.
Se palaute onkin tosi hyvä ominaisuus Huutiksessa, ja on harmi ettei Torissa ole vastaavaa. Kai..?
Heh 🙂 Oliko sama myyjä saanut palautetta aiemmista kaupoistaan?
Juu, kaikki myyjän palautteet oli kyllä positiivisia (en olisi muuten huutanutkaan), niin että tämä keissi oli vain turhaa epäilyä oman pääni sisällä. Ja sittemmin tuli mieleen, ettei kyllä omakaan numeroni ilmene numerohausta. 🙂
Mutta tarkkana saa kyllä olla koko ajan, ja just näiden pikku summien huijaamisessa ilmeisesti onnistutaan, kun ihmiset jäävät nuolemaan haavojaan jonkun muutaman kympin takia eivätkä vie asiaa eteenpäin.
Juuri näin. Pikkusummiltakin tuntuvat jutut kannattaa selvittää. Multa jäi kerran yksi kahdeksan euron ostos saamatta Huuto.netissä. Myyjällä oli takanaan tuhansia kauppoja ja lähes pelkästään positiivisia palautteita, oli muuten myös tunnistautunut. Siinä vaiheessa teki katoamistempun, ei vastannut enää mihinkään viesteihin. Ensin epäilin sairautta tms, mutta sitten pitkään harkittuani tein rikosilmoituksen. Poliisilta tuli vastaus, että kyseistä henkilöä uhkaa jo ennestään vankeus – eli aika ison mittaluokan rikoksista täytyi olla kyse.
Tuon jälkeen olin pitkään käyttämättä Huuto.nettiä. Ihmetytti se, miten välinpitämättömästi Huuto.netin ylläpito asiaan suhtautui. Tuon jutun jälkeen vasta konkrettisesti tajusin, miten paljon varastettua tavaraa ym. netin kautta välitetään.
Torista en ostaisi tavaraa näkemättä sitä etukäteen. Huuto.netin tekee minusta hiukan turvallisemmaksi se tunnistautuminen + palaute -systeemi, mutta ei sekään täydellinen ole, tarkkana saa olla. Kannattaa kysellä myyjältä paljon etukäteen ennen huutamista ja pyytää lisää valokuvia. Jos kaikki kuvat ovat nettikauppakuvia, niin se jo on minusta hieman epäilyttävää.